Elokuun ilta

Viime viikonloppuna teimme isännän kanssa ex-tempore –reissun mökille. Oikeastaan sen piti olla nurmikonleikkuukeikka, mutta kuinka ollakaan – ystävällinen naapuri oli jo ajanut koko pihan ja ihan pyytämättä. Päästiin siis nauttimaan kauniista viikonlopusta hieman vähemmällä vaivalla ja keskittymään muuhun. Naapuri on skumppapullon ansainnut!

Eteläisessä Suomessa riehuneesta Kiira-myräkästä ei ollut Etelä-Pohjanmaalla tietoakaan. Lauantai oli kaunis, lämmin ja aurinkoinen, melkeinpä helteinen. Puutarhassa viinimarjapensaat notkuivat marjojen painosta, muutaman viikon kuluttua ovat kypsiä poimittavaksi.

Viinimarjat

Pihassamme on vanha ruostunut muuripata, joka on nykyisin keittiöpuutarhani. Pataan pääsevät elämäänsä jatkamaan kaupasta ostetut yrtti- ja salaattiruukut. Ainakin tänä kesänä on kosteutta riittänyt ja tillit, salaatit, ruohosipulit ja muut tykkäävät olostaan. Taitaapa siellä olla viimekesäinen ruohosipulikin terhakkana edelleen.

Vihannesmaa

Rakensimme kesälomalla isännän kanssa pihavajan eteen pienen pation ja sisustelin siitä meille kesäterassin viikonlopuksi. Uusi patio kaipaa vielä hieman viimeistelyä, mutta se homma jääköön ensi kesän huviksi. Lisäämme kahta sivua kiertämään matalan portaan, maalaamme kestopuupylväät valkoisiksi ja näkösuojaksi rakennamme toiselle puolelle ritiläseinäkkeen. Pikku hiljaa pihavajasta alkaa tulla enemmän ”meidän näköinen”.

mökkönen

Keinutuoli

Ostin muutama viikko sitten paikkakunnan fb-kirppikseltä ihanan vanhan rottinkikeinutuolin. Aikaa nähnyt kiikkustuoli oli ikäisekseen hyväkuntoinen – ainoastaan käsinojan rottinkipunos puuttui, mutta korvaan sen uudella kunhan muilta projekteiltani kerkien… Siinäpä sitten kesäaamuisin on mukava keinutella ja kaffimukin kanssa lehteä lukea.

Terde1

Lauantai-ilta oli tosi lämmin ja kaunis. Ripustin kattoon kynttiläkruunun ja siihen valoköynnöksen kynttilöiden sijaan. Toimii noinkin, vai mitä?  Ihana on taas sytytellä kynttilöitä valaisemaan hämärtyviä elokuun iltoja. Lämmintä loppukuutakin ovat sääennusteet luvanneet… Sopii minulle 🙂

Kategoria(t): Lomakoti | Avainsanat: , , | Kommentoi

Perjantain paistos

Näyttää siltä, että näitä meidän perjantairuokailuja tulee tänne laitettua kaikkein eniten. Varmaankin siksi, että työviikon viimeisenä iltana ei jaksa paneutua suuritöisiin ateriakokonaisuuksiin, vaan mennään useimmiten salaattilinjalla tai muuten helpolla reseptillä.

Tällä kerralla lautasella oli paahdettu kaali-broileripaistos Me Naiset -lehdestä nro 31/2017. En ole ihan varma jääkö ohje reseptiarkistooni… Täytyy miettiä.

Kaalit2017

Browence

Brovence2.jpg

BestChef

Annos2

Brovence3

Kynttilä

Perjantai-illan sää oli mitä parhain. Istuttiin isännän kanssa ulkona terassilla pitkään ja annettiin vain ajan kulua kauniissa elokuun illassa. Minnekään ei ollut kiirettä. Aika mukava viikonlopun aloitus, eikös?

Hyvää alkavaa viikkoa!

 

 

 

 

Kategoria(t): Ruoka ja juoma | Avainsanat: , | Kommentoi

Kesäaamun ihana valo

Niinhän se kolmiviikkoinen loma taasen hurahti. Maalla. Kaikenlaista touhua sisälsi – sukulaisvierailuja puolin ja toisin, terassin rakentamista, puutarhanhoitoa, hiukkasen kotomaan matkailua ja loputtomalta tuntuvan määrän raakalaudan maalaamista aidanrakennusvärkiksi. Kerittiinhän sitä vielä siskojen, serkun ja kälyn kanssa toki tyttöjen reissulla Ruotsin puolella piipahtaa. Ja siskojen kanssa maalaiskirpputorilla kiertää ihan väsyksiin asti, vaikkei oikein mitään edes ostettu… saati tarvittu.

Yhtä kaikki, sitä elämän kultareunaa, tuli kerättyä roimasti – mukavista hetkistä  sukulaisten kanssa, yhdessäolosta, keskusteluista, yhteisistä muistoista ja tunteesta, että kuuluu johonkin – tänne, omien joukkoon.

IMG_0063

Aamuaurinko kurkistaa keittiöön

Ehkä kaikkein parasta lomassa kuitenkin oli kiireetön puuhastelu isännän kanssa – milloin vietiin purkulautakuormaa jäteasemalle, milloin haettiin veneveistämöltä kuorma uutta lautaa, tai kun aamulla katsottiin taivaalle ja mietittiin tuleeko sateeseen taukoa sen verran, että voidaan jatkaa aidan maalaamista tai terassin rakentamista, vai tuleeko tästä luppopäivä sisätiloissa. Tai kun illallisen jälkeen istuttiin yhdessä sohvalla ja kuunneltiin lempimusiikkia.

Ja ne aamut – useasti aurinko herätti jo viiden aikaan, enkä millään olisi enää malttanut jatkaa unia. Aamun hiljaisuudessa iski monesti myös suunnaton ikävä karvatassua, jonka kanssa aamulenkit ovat saaneet päivän käyntiin vuosikaudet. Nyt päivän aloittivat Hesari ja kahvinkeittimen porina.

palaset

IMG_0080

IMG_0087

IMG_0069

IMG_0070

Loma on ohi, mutta kesä jatkuu!

Nämä kuvat otin eräänä aamuna, kun seurasin valon lisääntymistä. Oli oltava ripeä, sillä varjot ja heijastukset muuttuivat nopeasti auringon noustessa korkeammalle.

 

 

 

Kategoria(t): Lomakoti | Avainsanat: , , | Kommentoi

Vihreän vallankumous

Alkukesän hengästyttävä vehreys on taas täällä. Syksyn värikylläisyyden lisäksi juuri tämä aika vuodesta on mielestäni niitä kaikkein kauneimpia. Eikä syyttä. Kuvat puhukoot puolestaan. Luonto on nyt parhaimmillaan.

Eilen oli jälleen normiperjantai – töistä kaupan kautta kotiin. Jotakin kevyttä syötävää pitäisi laittaa lautaselle… Ööh! Netistä pikainen reseptihaku, joka ohjasi Kariniemen sivuille (kariniemen.fi/kesa) ja sieltä (tadaaa!) kanasalaatti. Yllätystä kerrakseen. Lisäkkeeksi ”rucola-limepesto” surautettiin tasaiseksi blenderissä. Ohjeessa neuvottiin käyttämään Kariniemen paistettuja kananpojan sisäfileitä, mutta päädyin kuitenkin Atrian persilja-valkosipuli fileisiin, jotka nopsasti ruskistin pannulla ja kypsensin uunissa.

Kuva 1

Isäntä katseli silmät ymmyrkäisenä ja hieman epäuskoisena kauppakassista purkautuvaa vihreyden määrää – vuonankaalila, babypinaattia, avokadoja, limeä, kurkkua, rucolaa… vain herneenversot jäivät puuttumaan, sillä niitä ei kaupassa sattunut olemaan. Miten noista voi saada vatsansa täyteen?

Ja tuumasta toimeen, hyvää tästä tulee -asenteella.

Kuva 2

Kuva 3

Kuva 4

Kuva 5

Kuva 6.jpg

Kuva 7

Kuva 8

Pionit aukeavat juuri sopivasti juhannukseksi. Muurahaiset rakastavat pioneja – vai toisinpäin?

Kuva 9

Kuva 10

Pihakivien välit ovat sammaleiden valtakuntaa. Kun oikein läheltä katsoo, voi nähdä niiden herkän kauneuden.

Kuva 11

Sisäpihan havut parhaimmillaan.

Ihana ja lämmin viikonloppu. Aurinkoa ja virkistävää sadetta sopivasti. Huumaavia tuoksuja ja rentouttavaa joutenoloa. Siinäpä sitä.

Hyvää juhannuksen odotusta!

 

 

 

Kategoria(t): Ruoka ja juoma | Avainsanat: , , | Kommentoi

Elämä voittaa

Perjantai. Takana pitkä ja sydäntä raastanut kevät. Työpäivä venyi taas, syystä tai syyttä. Ja niin tuli kurvattua kaupan pihaan ilman ostoslistaa, ahaa-elämystä tai muutakaan hienoa suunnitelmaa siitä mitä tänään syötäisiin… Näppeihin osui paketti Atrian broilerin rintafileitä – kauralla ruokittua, pehkulattialla perhetiloilla kasvanutta, persilja-valkosipulissa marinoitua. Ostoskoriin myös pikkutomaatteja Närpiöstä, salaattia Äystön kylästä Teuvalta… Pöh! Mikä kotiseutuhempeily nyt iski? Noh, lensihän siihen ostoskoriin myös Valion Auraa Äänekoskelta, mansikoita Saksasta, cashew-pähkinöitä Belgiasta ja DelMonten säilöttyjä päärynöitä sieltä jostakin. Ja toki isännälle muutama tölkki Lahdessa pantua Heinekeniä.

Kotiin päästyä nälkä oli jo kova – broilerinfileiden nopea pyöräytys pannulla ja hetkeksi uuniin. Silläaikaa salaatin pyöräytys. Siinä se.

salaatti1

salaatti2

salaatti3

 

Kaiken kruunasi kevään ihana valo, voimakas ja voimaannuttava. Elämä voittaa.

Hyvää viikonloppua!

Kategoria(t): Ruoka ja juoma | Avainsanat: , , | 2 kommenttia

Katse ikkunaan… päin!

Olemme joutuneet uusimaan osan 70-lukulaisen tiilitalomme ikkunoista muutaman vuoden sisällä. Ensin vaihdettiin itäisen puolen ikkunat, sillä niistä tuuli ja ääni tunkivat sisälle. Uloimmiksi pinnoiksi päätimme ottaa ääntä eristävät, laminoidut turvalasit. Teimme tarjouspyyntörumban kahden ikkunavalmistajan kesken ja toimittajaksi valikoitui kotimainen Lammin Ikkuna Oy. Ei halvin, mutta ikkunoiden rakenne vakuutti enemmän sekä se, että ne valmistetaan Suomessa ja myöskin asennus hoituu suomalaisin voimin.

Vuosi sitten jatkoimme ikkunoiden uusimista ja pyysimme tarjouksen myös kolmannelta ikkunavalmistajalta. Vuorossa olivat saunan löylyhuoneen ikkuna ja pesuhuoneen puolella kolme ikkunaa, jotka olivat olleet alttiina sään rasitukselle talon läntisellä puolella. Auringon paahde oli haperruttanut puuosat ja jostain oli päässyt löylyhuoneen ikkunan sisälle lasien välissä olevan kaasun sekaan ilmaa ja näin ikkunoiden väli oli muuttunut harmaaksi. Oli korkea aika uusia ne. Jälleen Lammin Ikkuna voitti, sillä halusimme ulkonäön pysyvän yhtenäisenä aiemmin uusittujen kanssa.

Toki riittäisi talossa ikkunoita vaihdettavaksi, mutta loput ovat vielä hyvässä kunnossa ja ikkunamyyjän mukaan mikäli ”lämpimän pitää ja läpi näkyy”, ei niitä tarvitse turhaan vaihtaa. Asiakasystävällinen toteamus myyntimieheltä… Isäntä remontoi toissa syksynä olohuoneen jätti-ikkunoiden ulko- ja sisäpuitteet itse ja uusi samalla niiden eristeet ja tiivisteet. Toisen ikkunan alapuite jouduttiin uusimaan ja uuden teki entisen mukaiseksi puuseppä Espoon Bembölestä. Sisäpuolelta ikkunanpokat ovat tosin edelleen vailla viimeistelevää maalipintaa… Inspiraatiota odotellessa. Sitku.

ikkuna

Työhuoneen ruskeaksi petsatut ikkunanpielet ja tunne, että jotain tarttis tehdä.

Työhuoneessamme on katon rajassa kaksi matalaa ikkunaa. Viime remontissa vuonna 2008 katselin niitä vähän siihen malliin, että olisi mukava saada enemmän valoa sisälle ja ikkunat suuremmiksi. Asia jäi sikseen – kun oli niin paljon tärkeämpää työlistalla. Ehkä sitten joskus… Sitku.

Noiden työhuoneen vanhojen ikkunanpokien tummanruskea sävy ei ole koskaan miellyttänyt silmääni ja ne myös jotenkin tuntuivat imevän kaiken sisään tulevan valon. Marraskuun hämärässä päätin sitten, että asiaan tulee nyt muutos. Hioin pokat ja pesin maalipesulla. Ostin hyvän (ja kalliin) pensselin, jotta pensselin karvoja ei joudu poistamaan tuoreesta maalista, mikä on vihoviimeinen homma. Maalikaupan myyjän mukaan pensseli kestää vuosia, jos sen malttaa pestä hyvin maalauksen jälkeen. Totta. Maalasin pokat neljään (!) kertaan ennen kuin sain ruskean värin peittoon, maalina käytin Teknoksen Futura Aqua20 puolihimmeää kalustemaalia.   Yhden maalipinnan annoin aina kuivua yön yli, välillä viikonkin. Vähänhän tuosta tuli pitkäpiimäinen rupeama, mutta kyllä kannatti, sillä koko huoneen yleisilme koheni ja valaistui.

retro

Työhuoneessamme on 40-lukulaisia ”billnäs-tyylisiä” koivuisia konttorikalusteita. Osa niistä perittyjä, osa taasen ostettu kun sopiva on kohdalle sattunut. Noihin kalusteisiin ei kyllästy ikinä – kestävät aikaa, käyttöä,  katseita ja… muuttoja.

lamppu

Pöytälamppu on huudettu joskus ammoisina aikoina vaasalaisen hotelli Centralin huutokaupasta. Varjostin on Pentikiltä. Valaisimen messinkinen jalka oli kulunut kamalan näköiseksi, joten isäntä suihkautti sen spraymaalilla mustaksi ja sähköosat uusi Vantaan Myyrmannissa Valomannin sähköliike (jos muuten vähän mainostaisin, niin onpahan palveleva liike!).

rulo

Tämä minun ikkunoiden maalauspuuhasteluni on tosi pientä verrattuna niihin urheisiin, jotka saattavat kunnostaa koko vanhan talonsa ikkunat ihan itse, käsipelillä kaapivat ja kittaavat, maalaavat ja taas maalaavat. Heille hattua nostan ja kumarran entistä syvempään.

Vielä on talvea jäljellä (ja toivottavasti kirpakkaa pakkastakin), mutta nautitaan yhä lisääntyvästä valosta ja pitenevistä päivistä!

Kategoria(t): koti | Avainsanat: , | 2 kommenttia

Kahvista kahviin

Kahvista olen tykännyt aina. Jo lapsena saatiin sitä vähän maistaa, kun äiti laittoi kuppiin pienen tilkan kahvia, siihen maitoa, sokeria ja muussattua pitkopullaa. Pullamössöä siis. Sittemmin koulumatkalla käytiin nuuhkimassa ihanaa vastajauhetun papukahvin tuoksua legendaarisessa vaasalaisessa Liisa Koski -herkkukaupassa, tiettävästi Suomen vanhimmassa siirtomaatavaraliikkeessä. Mitään sieltä ei silloin ollut varaa ostaa, mutta saatiinpa nenään tuulahdus maailmalta. 80-luvulla, työurani alkuaikoina silloisessa työpaikassa, kiivettiin konttorin naisten kanssa iltapäiväkahville tornissa olevaan pikkuruiseen keittiöön, missä emännän keittämät kahvit nauttiin tietysti Myrna-posliinikupeista. Oi niitä aikoja!

paivakaffit kahvit-2

aanestyskaffit-2014img_1419

Vuosien mittaan on tullut juoduksi kupponen jos toinenkin ja suodatinkahveina kultakatriinat, saludot, juhlamokat ja presidentit ovat olleet osa arkipäivää, niitä sen kummemmin koskaan paremmuusjärjestykseen laittamatta. Vuosia sitten siskoni ja lankoni tekivät keittiöremontin ja siinä yhteydessä laittoivat integroidun kahvikoneen, joka jauhoi pavut ja suodatti kahvin kuppi kerrallaan. Se vasta oli hienoa ja kahvi hyvää.

Töissä on pavuista jauhavassa kahviautomaatissa ollut Juhla Mokkaa tai Löfbergiä. En oikein tykännyt kummastakaan, vaan hain aamulla töihin tullessa alakerran henkilöstöravintolasta pahvimukillisen suodatinkahvia maidolla höystettynä. Mutta sitten räjähti! Saimme toimiston automaattiin italialaista Lavazzaa. Sen jälkeen ei ole arkiaamuisin kahvi pahvimukista maistunut 🙂

lavazza

Kyllä on ollut hienoa huomata, että viime vuosina kotimaan kahvimarkkinoille on tullut paljon pieniä kahvipaahtimoita. Niissä kahvi paahdetaan ja pakataan pieteetillä. Viime kesänä sain uuden tuttavuuden, kun serkkuni toi syntymäpäivälahjaksi kaksi pakettia jyväskyläläisen pienpaahtimon (Paahtimo Papu) luomukahvia. Samassa paketissa tuli myös pienet tangot kumpaankin lajiin, Honduras ja Guatemala, sopivaa suklaata. Aijai, mikä nautinto! Passaavat rauhalliseen mökkiaamun herkutteluhetkeen täydellisesti.

papu

Mutta onhan toki omalla mökkipaikkakunnallakin pieni Kaffiinon Paahtimo. Pienissä erissä räätälintyönä paahdetun kahvin lisäksi on paketin kyljessä nimeen liittyvä hauska tarina. Alkuperäiskahvien lisäksi valikoimasta löytyy ”pohojalaaskaffit” ja ”järviseutukahvit”, joista jälkimmäisiä ovat ”Veanne” ja ”Niskan Pato”. Tarina Veanne-kahvipaketista: ”Lappajärvi saarineen on aarretarinoiden aitta. Tarinoissa toiveet äkkirikastumisen ihmeestä on kerrottu sukupolvelta toiselle. Aarteen kätköpaikan paljasti virvatulen palaminen paikalla. Monasti virvatuli nähtiin tiettynä yönä, kuten juhannusyönä. Silloin haltia poltti aarteista pois ruostetta ja hometta. Yksi aarrepaikoista on Veanteen syväys ja saari” (lainaus Kaffiinon Paahtimo).

paketit

Tervetuloa kahville – vai kahveille?    Meille voi tulla kahveille, sillä laatuja löytyy useampia 🙂

Kategoria(t): Ruoka ja juoma | Avainsanat: , | Kommentoi