Terassimme on rakennettu pala kerrallaan edullisesta vajaakanttisesta painekyllästetystä laudasta. Ensimmäinen osa on vuodelta 2005 ja nykyisen muotonsa se saavutti juhannuksena 2010. Kun urakka oli valmis, ajattelimme isännän kanssa, että vuoden kuluttua olisi sopiva aika laittaa jälleen remonttihanskat käteen ja vetaista koko komeus yhtenäisen väriseksi jollakin pinnoitteella. Vuodet ne vain vierivät (kuten niillä on tapana), eikä noita remonttihanskoja koskaan löytynyt.
Kunnes vihdoin, tänä keväänä. Jotenkin siinä kesäkalusteita liiteristä kanniskellessa meni käämi. Kulahtaneelle terassillemme koittaa nyt uusi aika. Se on varma. Kevätlauantaina teimme sitten retken Vantaanportin K-Rautaan ja hankimme pesuainetta ja puuöljyä. Todella ystävällinen myyjä antoi hyvät vinkit kaupanpäällisiksi.
Kylläpä terassi olikin likainen… Hui! Oikein hävettää. Ei kai nyt meillä sentään?! Levää ja muuta töhnää oli kertynyt lautojen pintaan oikein komiasti. Pesuaine laimennettiin pakkauksen ohjeen mukaan, suihkutettiin ohuena sumuna paineruiskulla ja annettiin vaikuttaa hetki. Sen jälkeen isäntä pääsi painepesurin harjan kanssa terassille mellastamaan. Menihän siinä hommassa muutama tunti ja jokunen hikinorokin taisi valua, mutta puhdasta tuli. Pestävää pintaa kun oli kaikkiaan nelisenkymmentä neliötä.
Asiat kun pitkistyy, niin ne myös mutkistuu – valitettavasti. Vanha totuus. Tuli juhannus, tuli kesäloma, tuli helteet ja loputon paahde. Terassi odotteli edelleenkin käsittelyä. Elokuun toisena viikonloppuna oli vihdoin sopiva pilvipouta, eikä sateitakaan ihan just näkyvissä. Apinan raivolla siirtelimme kalusteet pois alta ja panimme pensselin heilumaan. Valitettavasti oma panokseni hommassa jäi tulehtuneen olkapään takia kovin vähäiseksi, mutta olinhan henkisenä tukena ja rimadonnan roolissa kykenin sentään maalipurkkia sekoittamaan. Se oli paljon se!
Kävihän siinä, kuten niin useasti ennenkin, että väärin oli laskettu menekki. Vai oliko sitten syynä vuosikausia paahdetta kärsinyt lauta, joka imi öljyä kuin viimeistä päivää. Öljyä tarvittiin toinen yhdeksän litran purkki. Ja siispä takaisin K-Rautaan. Harmaa puuöljy oli sieltä jo päässyt loppumaan, mutta apu löytyi Bauhausista.
Voisiko tässä nyt vihdoin sanoa, että ”loppu hyvin, kaikki hyvin”? Ei voi. Uudella purkilla käsitelty terassin osa näytti öljyiseltä ja likaiselta. Melkein itketti. Isännän serkun kehotuksesta otimme yhteyttä Teknos Oy:n kuluttajapalveluun. Jostakin syystä kohdallemme oli sattunut puuöljypurkki, joka oli joko tuotantolinjan alku- tai loppupäästä, eikä väripigmentti ollut kohdillaan. Kuulemma harvinaista, mutta mahdollista. Olen mykistynyt palvelusta ja asiantuntemuksesta, jolla tapauksemme käsiteltiin. Teknokselle täysi kymppi ja plussa reklamaation hoidosta. Uusi purkillinen puuöljyä toimitettiin kotiovelle parissa päivässä, veloituksetta. Voi hyvä jysäys, että en voi kun ihmetellä miten siinä yrityksessä toimitaan. Kiitos! Likaisen näköinen terassinosa ei enää harmita niin paljoa, kun tiedämme, että ensi keväänä se tulee näyttämään tosi upealta uudelleenkäsittelyn ansiosta.
Nythän terassikelit ovat oikeastaan jo ohitse… Vai ovatko?
Ensi kevättä odotellessa…
TUTTUA JA TURVALLISTA 