Tänä pääsiäisenä maailma on sekaisin. Rutiinit ovat järkkyneet ja epävarmuus kalvaa mieltä – pärjäänkö, jaksanko, pysynkö terveenä? Mitä tapahtuu rakkaille? Turvallisuus horjuu. Silmänräpäyksessä koko elämä voi muuttua ja murtua palasiksi. Kolmannes maailman väestöstä viettää pääsiäistä, kristityille se merkitsee Jeesuksen ylösnousemista kuolleista ja on näin kristinuskon tärkein juhla vuodesta. Meille pääsiäinen on siis toivon ja valon juhla.
Uudenmaan rajat on suljettu koronaviruksen takia ja sen vuoksi vietämme isännän kanssa pääsiäisen rauhallisesti kotona. Harmittaahan se toki, että maalle ei voi lähteä, mutta tässä maailmantilanteessa on oikein hyvä vaihtoehto pysyä kotona. Maalle ehtii myöhemminkin. Teemme yhdessä kävelylenkkejä ja puutarhatöitä, siivoamme pihaa, laitamme ruokaa ja välillä vain istumme sohvalla ja mietimme maailman menoa. Kiire on poissa, eikä ole pakko mennä minnekään, mikä on oikeastaan aika ihanaa. Kauppaan teemme vain pikakäyntejä, nopeasti ostokset kärryyn ja ulos. Toki hyppäämme välillä autoon ja käymme katselemassa maisemia.
Pitkäperjantain aterialle valmistin pataleivän, sillä leivällä on vahva symbolinen merkitys, ei vain kristityille vaan myöskin juutalaisille, jotka viettävät pääsiäistä ”exoduksen”, eli israelilaisten Egyptistä vapautumisen muistoksi. Toki juutalaisen pääsiäisen (pesah) ajankohtaa ei lasketa samalla tavoin meidän pääsiäisemme kanssa ja leipääkään ei lähtökiireessä nostatettu, mutta joka tapauksessa kotona leivottu leipä on ihana pääsiäisperinne.
Niinpä leivoin ruispataleivän, koska kaapista löytyi pussi sinne unohtuneita ruisjauhoja. Vaihtoehto oli heittää pussi roskiin, mutta päätin kokeilla toimisivatko ne vielä. Ohje oli minulle uusi, mutta toki pataleivän teko tuttua. Ohje ruispataleipään löytyy täältä. Ihanalta tuntui nostaa lämmin, tuoksuva leipä pöytään. Nokare voita viipaleen päälle ja maku oli täydellinen. Pääruoaksi paistoimme pihvit karitsan paahtopaistista ja niiden kaveriksi uunissa paahtuivat tuoreella rosmariinilla, öljyllä, suolalla ja pippurilla maustetut juurekset. Aterian punaviini oli australialainen Plan B 2016 Shiraz, koska ”Everyone needs a plan B” – on osuva viinivaihtoehto juuri tähän ajankohtaan.
Eteläisessä Suomessa ei ole ollut nimeksikään lunta koko talvena ja sen vuoksi luonto on herännyt aikaisin, jopa pionit alkavat työntyä maasta… malttaisivat nyt hetken, sillä kesä on vielä niin kaukana. Muutama viikko sitten käsittelin jopa piha-aidan puuöljyllä, kun lämmin jakso sattui kohdalle. Myös terassi on pesty ja kesäkalusteet tuotu ulos, autossakin jo kesärenkaat. Kohti valoisampia aikoja olemme menossa.
Rauhallista pääsiäisen aikaa!
TUTTUA JA TURVALLISTA 