Onneksi meillä on vuodenajat! Käsillä on nyt niistä kaikkein värikkäin, sillä luonto maalaa kohta leveällä pensselillä keltaista, punaista, sinistä, vihreää ja loppuvuotta kohden tummentaa värit syvän ruskeaksi ja tuhanneksi harmaan sävyksi. Alkuvuosi on jään, kuulaiden sinisten ja häikäisevän valkoisen aika, kunnes kevät ja kesä kääräisevät maiseman heleän vihreään, taivaan siniseen ja valkoiseen.
Kuluneena viikonloppuna vietettiin huvilakauden päättäjäisiä, saarikauden lopettajaisia, venetsialaisia, muinaistulien yötä… tai vain elokuun viimeistä viikonloppua, jolloin kotien ja mökkien terasseille kokoonnuttiin nauttimaan pimenevästä illasta ja väistyvän kesän tunnelmista. Juhla päätti tietyn ajanjakson, kesä pantiin pakettiin ja ilmassa oli haikeutta ja vähän huoltakin. Kukaan ei tiedä tulevasta, maailma ei ole ennallaan. Eräs oman elämäni ohjenuorista on uskonpuhdistaja Martti Lutherin vuosisatojen takainen ajatus ”Vaikka tietäisin, että maailmanloppu tulee huomenna, istuttaisin tänään omenapuun.” Se on hyvä muistaa, kun on huoli huomisesta.
Ikään kuin vastaiskuna haikeudelle, toin viikonloppuna terassille syksyn värien koko kirjon. Aurinkoisen sunnuntain lämmössä ja häikäisevässä valossa oli mukava istahtaa miettimään mennyttä kesää. Minne se taas humpsahti? Mitä saimme tehdyksi talossa, pihassa, puutarhassa ja mitä jäi ensi kesän projekteiksi? Onneksi kaikkea ei tarvitse saada kerralla valmiiksi ja talven aikana on hyvä kypsytellä ajatuksia, hylätä huonot ideat ja jättää hyvät muhimaan. Sellaista se on vuodenkierto…
Aurinkoa ja lämpimiä värejä syksyysi!
