Joulufiilistä, nytkö jo?

Tänä viikonloppuna kaivoin esille kaikki joulukoristeet ja kävin ne läpi yksitellen. Tarvitsenko noita kaikkia oikeasti, laatikkokaupalla koristetta jos jonkinmoista. Osa niistä on kulkenut mukana muutosta toiseen pääsemättä enää vuosikausiin esille tuomaan kotiimme joulutunnelmaa. Totesin, että en todellakaan tarvitse. Iso laatikollinen tonttuja, kransseja, palloja ym. hetken mielijohteesta ostettuja lähtee lahjoituksena helluntailaisten kirpputorille – jospa ne sieltä löytäisivät kodin, jossa voivat tuottaa iloa jollekin muulle.  Jäljelle jäivät vain ne merkityksellisimmät – perityt, lahjaksi saadut ja harkiten hankitut. Vaatehuoneeseen tuli rutkasti lisää tilaa!

Ensi viikonloppuna on 1. adventti ja siitä sitten mennään isoin harppauksin kohti joulua. Niinpä innostuin laittelemaan jouluista asetelmaa keittiön pöydälle, jonka sain (isännän ollessa maalla 🙂 ) hiottua ja maalattua tunkkaisesta ruskeasta valkoiseksi.

Pallot

Kuulat

Kynttilät2

kynttilät1

pöytä3

Tänä aamuna oli pakkanen kuorruttanut kauniiksi lumettoman maiseman. Nyt sitten alkaa aprikointi saammeko valkoisen vai kenties mustan joulun. Itse en hirveästi lunta (ja lumitöitä) kaipaa, mutta pieni kerros valkoista toisi kyllä kaivattua valoa pimeyteen.

Hyvää alkavaa viikkoa ja 1. adventin odotusta!

Syyskuun ensimmäinen päivä

Syyskuun ensimmäinen lauantai kotosalla. Vain me kaksi.  Syksy tunkee hiljalleen jalkaa ovenväliin. Kynttilöitä sisällä ja ulkona. Hitaasti valmistunut illallinen – grillattuja mummonkurkkuja, uunissa pitkään haudutettua valkosipulia, grillattua sisäfilettä… Oikeastaan aika ihana sää – ei liian kuuma tai kylmä, ei kärpäsiä tai ampiaisia, just hyvä näin.

Japaninvaahtera
Keväällä istuttamani japaninvaahtera on kerännyt voimia kesän lämmöstä ja venynyt uskomattomiin mittoihin

CW4I9963

IMG_0316

IMG_0318

IMG_0321

IMG_0325

IMG_0327

Hyvää viikonloppua ja alkanutta syksyä!

 

 

 

Valo lisääntyy

Valo lisääntyy päivä päivältä. Toki vielä pienen pienin askelin, mutta kuitenkin. Sydäntalven selkä taittuu ihan pian. Toissapäivänä nappasin Citymarketista mukaani kimpun tulppaaneja – voi, miten ne ovatkaan kauniita!

Tulppaanit2

Tulppaanit3

Tulppaanit4Tulppaanit1

Nautitaan tammikuusta. Kunpa saisimme tänne eteläänkin edes ohuen kerroksen lunta…

Mukavaa viikonloppua!

Meidän joulumme 2017

Lepoa, hyvää ruokaa yhdessä valmistettuna, kynttilänvaloa,  musiikkia, koristeita, joulukukkia, kanelin ja inkiväärin tuoksua, hieman perinteitä ja ehkä lahjakin puolin ja toisin. Niistä on meidän joulu tehty…

Joulupöytä1

Joulupuuro

Jouluaattona, kun Turku on julistanut joulurauhan, katetaan pöytään höyryävän kuuma  satakuntalainen ohrakryynipuuro. Se on hautunut hellalla koko aamun kokonaisista ohrasuurimoista ja täysmaidosta, mausteenaan vain ripaus suolaa. Päälle kaneli-sokerihuntu ja kaveriksi täysmaitoa…

Ruusut

Joulukynttilä

Limelohitartar

Limelohitartar smetanamädin kera on meillä jo perinne.

Silakkarullat

Silakkarullat, isännän bravuuri.

Pöytä3

Ruokaliina

Pöytä5

Joulupallot

Konvehdit2

Kahvin kanssa käsintehtyjä Chjokon konvehteja Helsingin Kruununhaasta – joululahjaksi pomoltani, sekä Revillon Chocolatier’in konvehteja Ranskan Lyonista – joululahjaksi ranskalaiselta työkaveriltani. Mutta missä ovat vihreät kuulat…?!!!

Konvehdit1

Joulupäivä on kääntymässä iltaan ja huomenna heräämme tapaninpäivään… Se taitaa joulu olla sitten tältä erää siinä 🙂

 

Ulkona sataa

senkki

Ulkona sataa vettä ja välillä aivan kuin märkää räntääkin tulisi, vaikka lämpötila on  plussan puolella. Taas on se aika vuodesta, jolloin kodin näkee päivänvalossa ainoastaan viikonloppuisin ja ulkona on valoisaa vain muutaman tunnin verran.  Tänään sain vihdoin laitettua kesäkalusteet liiteriin ja haravoitua viimeisetkin villiviinin pudottamat lehdet pois. Talossa sisällä joulu on saanut jo jalkansa oven rakoon, sillä pieni, raikkaan vihreä  huonekuusi nököttää senkin päällä olohuoneessa. On se vaan niin söpö!  Vanha Iittalan Kanto-tuikkukippo on yksinkertaisuudessaan uskomattoman kaunis.

Kahden viikon kuluttua on 1. adventti ja siitä sitten vain pieni loikkaus jouluun…

Ihanaa viikonloppua!

Pyhäinpäivänä 2017

kataja

Pyhäinpäivänä 4.11. sytytän puutarhaan kynttilät edesmenneille rakkaille.  Lämmöllä heitä muistelen – äiti, isä ja mieheni vanhemmat. Ikävä on vuosien mittaan muuttanut muotoaan, mutta ajatuksissa he ovat läsnä usein.

Tänä vuonna puutarhaan syttyy myöskin yksi kynttilä uskolliselle perheenjäsenellemme, joka siirtyi koirien sateenkaarisillalle maaliskuussa. Yhä suuri on ikävä…

Rauhallista pyhäinpäivää!

Katse ikkunaan… päin!

Olemme joutuneet uusimaan osan 70-lukulaisen tiilitalomme ikkunoista muutaman vuoden sisällä. Ensin vaihdettiin itäisen puolen ikkunat, sillä niistä tuuli ja ääni tunkivat sisälle. Uloimmiksi pinnoiksi päätimme ottaa ääntä eristävät, laminoidut turvalasit. Teimme tarjouspyyntörumban kahden ikkunavalmistajan kesken ja toimittajaksi valikoitui kotimainen Lammin Ikkuna Oy. Ei halvin, mutta ikkunoiden rakenne vakuutti enemmän sekä se, että ne valmistetaan Suomessa ja myöskin asennus hoituu suomalaisin voimin.

Vuosi sitten jatkoimme ikkunoiden uusimista ja pyysimme tarjouksen myös kolmannelta ikkunavalmistajalta. Vuorossa olivat saunan löylyhuoneen ikkuna ja pesuhuoneen puolella kolme ikkunaa, jotka olivat olleet alttiina sään rasitukselle talon läntisellä puolella. Auringon paahde oli haperruttanut puuosat ja jostain oli päässyt löylyhuoneen ikkunan sisälle lasien välissä olevan kaasun sekaan ilmaa ja näin ikkunoiden väli oli muuttunut harmaaksi. Oli korkea aika uusia ne. Jälleen Lammin Ikkuna voitti, sillä halusimme ulkonäön pysyvän yhtenäisenä aiemmin uusittujen kanssa.

Toki riittäisi talossa ikkunoita vaihdettavaksi, mutta loput ovat vielä hyvässä kunnossa ja ikkunamyyjän mukaan mikäli ”lämpimän pitää ja läpi näkyy”, ei niitä tarvitse turhaan vaihtaa. Asiakasystävällinen toteamus myyntimieheltä… Isäntä remontoi toissa syksynä olohuoneen jätti-ikkunoiden ulko- ja sisäpuitteet itse ja uusi samalla niiden eristeet ja tiivisteet. Toisen ikkunan alapuite jouduttiin uusimaan ja uuden teki entisen mukaiseksi puuseppä Espoon Bembölestä. Sisäpuolelta ikkunanpokat ovat tosin edelleen vailla viimeistelevää maalipintaa… Inspiraatiota odotellessa. Sitku.

ikkuna
Työhuoneen ruskeaksi petsatut ikkunanpielet ja tunne, että jotain tarttis tehdä.

Työhuoneessamme on katon rajassa kaksi matalaa ikkunaa. Viime remontissa vuonna 2008 katselin niitä vähän siihen malliin, että olisi mukava saada enemmän valoa sisälle ja ikkunat suuremmiksi. Asia jäi sikseen – kun oli niin paljon tärkeämpää työlistalla. Ehkä sitten joskus… Sitku.

Noiden työhuoneen vanhojen ikkunanpokien tummanruskea sävy ei ole koskaan miellyttänyt silmääni ja ne myös jotenkin tuntuivat imevän kaiken sisään tulevan valon. Marraskuun hämärässä päätin sitten, että asiaan tulee nyt muutos. Hioin pokat ja pesin maalipesulla. Ostin hyvän (ja kalliin) pensselin, jotta pensselin karvoja ei joudu poistamaan tuoreesta maalista, mikä on vihoviimeinen homma. Maalikaupan myyjän mukaan pensseli kestää vuosia, jos sen malttaa pestä hyvin maalauksen jälkeen. Totta. Maalasin pokat neljään (!) kertaan ennen kuin sain ruskean värin peittoon, maalina käytin Teknoksen Futura Aqua20 puolihimmeää kalustemaalia.   Yhden maalipinnan annoin aina kuivua yön yli, välillä viikonkin. Vähänhän tuosta tuli pitkäpiimäinen rupeama, mutta kyllä kannatti, sillä koko huoneen yleisilme koheni ja valaistui.

retro

Työhuoneessamme on 40-lukulaisia ”billnäs-tyylisiä” koivuisia konttorikalusteita. Osa niistä perittyjä, osa taasen ostettu kun sopiva on kohdalle sattunut. Noihin kalusteisiin ei kyllästy ikinä – kestävät aikaa, käyttöä,  katseita ja… muuttoja.

lamppu

Pöytälamppu on huudettu joskus ammoisina aikoina vaasalaisen hotelli Centralin huutokaupasta. Varjostin on Pentikiltä. Valaisimen messinkinen jalka oli kulunut kamalan näköiseksi, joten isäntä suihkautti sen spraymaalilla mustaksi ja sähköosat uusi Vantaan Myyrmannissa Valomannin sähköliike (jos muuten vähän mainostaisin, niin onpahan palveleva liike!).

rulo

Tämä minun ikkunoiden maalauspuuhasteluni on tosi pientä verrattuna niihin urheisiin, jotka saattavat kunnostaa koko vanhan talonsa ikkunat ihan itse, käsipelillä kaapivat ja kittaavat, maalaavat ja taas maalaavat. Heille hattua nostan ja kumarran entistä syvempään.

Vielä on talvea jäljellä (ja toivottavasti kirpakkaa pakkastakin), mutta nautitaan yhä lisääntyvästä valosta ja pitenevistä päivistä!