Perjantain paahdettu juuressalaatti

Eilen tuli pitkästä aikaa tehtyä perjantain iltapala vähän suuremmalla paneutumisella. Oli pilkkomista, paloittelua, silppuamista – öljyäkin lorahteli ja mausteet tuoksuivat… Ei se vaiva sitten kuitenkaan ylitsepääsemätön ollut, uusi resepti vain vaati hieman keskittymistä.

Juurekset3

Helppohan tämä loppujen lopuksi oli. Valmista balsamicosiirappi ja laita jäähtymään. Pilko juurekset, silppua rosmariini, mausta, öljyä ja työnnä uuniin paahtumaan 15-20 minuutiksi. Valuta ja huuhtele linssit, pilko aprikoosit, öljyä ja mausta. Laita ne juuresten päälle uuniin kypsymään 10 minuutiksi. Sillä aikaa huuhdo lehtikaali, pilko ja puristele öljyn ja suolan kanssa pehmeäksi. Lisää juuresten ja linssien päälle uunin paahtumaan vielä 5-10 minuutiksi. Ota salaatti uunista, valuta päälle balsamicosiirappi ja tarjoile. Siinä se lyhykäisyydessään. Resepti on Kodin Kuvalehden numerosta 5, joka ilmestyi kuluneella viikolla. Ohje ja aineslista on melko pitkä, joten turhaan rupeaisin sitä tähän kirjoittamaan, koska se ilmestyy varmasti Kodin Kuvalehden reseptiarkistoon aikanaan.

Juurekset4

Ohje on 4-6 hengelle, joten me kaksi saimme siitä tukevan ilta-aterian ja loput syödään lisäkkeenä viikonlopun aterioilla.

Havu

Eilen alkoi maaliskuu, ensimmäinen kevätkuukausi ja tästä  mennäänkin jo kovalla kohinalla kohti kesää, ihanaa!  Pari viikkoa sitten meille oli tulossa vieraita ja unohdin ostaa kukkakimpun ruokapöydän koristeeksi. Nappasin pihan tuijasta muutaman oksan ja laitoin ne maljakkoon toimittamaan kukkakimpun virkaa. Siinä ne ovat edelleen ja voivat oikein hyvin.

Aurinkoa viikonloppuusi!

Hyvää pataa

Viime viikko oli meille molemmille kovin työntäyteinen, joten oli itsestään selvää, että tänä viikonloppuna ei mennä minnekään, eikä kutsuta ketään kylään. Bongasin mielenkiintoisen patareseptin ja sehän piti testata, siispä esiliina eteen ja toimeksi. Ihanaa ruokaa vain meille kahdelle ja ilman paineita onnistumisesta. Uusi ruokaohje – tuli mitä tuli.

Isäntä kuori, pilkkoi ja paloitteli, minä valmistelin kaiken muun pataan laitettavaksi. Välillä lasilliset kuohuvaa, hiukan jälkien siivousta ja jokunen kuva blogia varten. Menihän siinä koko iltapäivä, mutta oli myös aika rentouttavaa ja palkitsevaa.

IMG_0088

Tässä ohje: kutkuttavan ihananmakuinen Kurpitsatagine itämaisin maustein. Olkaapas hyvät!

Kurpitsatagine (4 hengelle)

400 g luutonta naudan lapaa (tai paistia tai etuselkää)
öljyä paistamiseen
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria myllystä
2 keltasipulia
3 valkosipulin kynttä
3 rkl tomaattipyrettä
3 cm pala inkivääriä raastettuna
1 rkl ras-el-hanout -mausteseosta
1 tl rouhittuja korianterinsiemeniä
1 tlk Mutti säilöttyjä kirsikkatomaatteja
3 dl naudanlientä (fondista)
2-3 rkl juoksevaa hunajaa
2 kanelitankoa
1 (n. 600 g) pieni kurpitsa kookkaina kuutioina
150 g pehmeitä aprikooseja
1 tlk veteen säilöttyjä kikherneitä

Kuutioi liha ja ruskista se öljyssä isossa padassa. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää pataan kuullottumaan lohkotut sipulit ja kokonaiset valkosipulinkynnet.

Mittaa joukkoon tomaattipyre, raastettu inkivääri, ras el hanout -mauste sekä korianterinsiemenet. Paista käännellen muutama minuutti.

Kaada joukkoon kirsikkatomaatit, liemi ja lisää hunaja sekä kanelitangot. Kuumenna kiehuvaksi. Lisää lopuksi kuutioitu kurpitsa ja aprikoosit.

Paista 180-asteisessa uunissa kannen alla ensin tunti. Nosta pata uunista ja lisää kikherneet. Paista vielä ilman kantta 30-45 minuuttia, kunnes liha on murean pehmeää. Hienonna pinnalle lehtipersiljaa. Tarjoa leivän ja paksun jogurtin kanssa.

meloni

IMG_0095

IMG_0108

IMG_0112

Ranskalainen Chateau De Fesles on ehkä enemmän omimmillaan eteläeurooppalaisten yrttisten ja tomaattisten ruokien kanssa. Tämä tagine olisi kaivannut rinnalleen hieman hilloisemman punaviinin, kuten mausteiden kirjostakin voi päätellä. Seuraavalla kerralla kokeilen sen kaveriksi vaikkapa jotakin marokkolaista.

Tätä pataa teen takuulla uudelleen ja ohje tulee jäämään reseptiarkistooni. Ehdottomasti!

 

(Ruokaohje lainattu 21.1.2018 Hartwallin Tuoteuutiset – kevättalvi 2018)

Lautasella halloumijuustoa ja munakoisoa

Eilen perjantaina töistä kotiin Jumbon kautta, kun tällä kertaa sopivasti sattui ajoreitin varrelle. Jumbon Stockmannin herkkuosastolta nopeasti ruokatarvikkeet mukaan ja kiireesti kotiin ruoanlaittoon. Kassissa munakoisoa, halloumijuustoa, punasipulia, kirsikkatomaatteja, tuoretta basilikaa ja timjamia, jogurttia, parmesaania, sitruunaa, pestoa… Nam!

Good friends are

Kauppakassin sisällöstä kasaan halloumijuustolla täytetyt munakoisot Viini-lehden reseptillä.  Lisukkeeksi uunissa ”kuivatettuja” kirsikkatomaatteja ja pannulla pyöräytettyä punasipulia, sekä silputulla basilikalla ja raastetulla parmesaanilla potkaistua kreikkalaista jogurttia. Aaah!

Munakoisot

Tarjotin

IMG_0064

IMG_0070

Mitähän tänään syötäisiin? Tammikuisen lauantain piristykseksi jotakin mausteista ja  pitkään uunissa haudutettua on luvassa… Ehkä kerron siitä teille huomenna.

Ihanaa viikonloppua!

Perjantain paistos

Näyttää siltä, että näitä meidän perjantairuokailuja tulee tänne laitettua kaikkein eniten. Varmaankin siksi, että työviikon viimeisenä iltana ei jaksa paneutua suuritöisiin ateriakokonaisuuksiin, vaan mennään useimmiten salaattilinjalla tai muuten helpolla reseptillä.

Tällä kerralla lautasella oli paahdettu kaali-broileripaistos Me Naiset -lehdestä nro 31/2017. En ole ihan varma jääkö ohje reseptiarkistooni… Täytyy miettiä.

Kaalit2017

Browence

Brovence2.jpg

BestChef

Annos2

Brovence3

Kynttilä

Perjantai-illan sää oli mitä parhain. Istuttiin isännän kanssa ulkona terassilla pitkään ja annettiin vain ajan kulua kauniissa elokuun illassa. Minnekään ei ollut kiirettä. Aika mukava viikonlopun aloitus, eikös?

Hyvää alkavaa viikkoa!

 

 

 

 

Vihreän vallankumous

Alkukesän hengästyttävä vehreys on taas täällä. Syksyn värikylläisyyden lisäksi juuri tämä aika vuodesta on mielestäni niitä kaikkein kauneimpia. Eikä syyttä. Kuvat puhukoot puolestaan. Luonto on nyt parhaimmillaan.

Eilen oli jälleen normiperjantai – töistä kaupan kautta kotiin. Jotakin kevyttä syötävää pitäisi laittaa lautaselle… Ööh! Netistä pikainen reseptihaku, joka ohjasi Kariniemen sivuille (kariniemen.fi/kesa) ja sieltä (tadaaa!) kanasalaatti. Yllätystä kerrakseen. Lisäkkeeksi ”rucola-limepesto” surautettiin tasaiseksi blenderissä. Ohjeessa neuvottiin käyttämään Kariniemen paistettuja kananpojan sisäfileitä, mutta päädyin kuitenkin Atrian persilja-valkosipuli fileisiin, jotka nopsasti ruskistin pannulla ja kypsensin uunissa.

Kuva 1

Isäntä katseli silmät ymmyrkäisenä ja hieman epäuskoisena kauppakassista purkautuvaa vihreyden määrää – vuonankaalila, babypinaattia, avokadoja, limeä, kurkkua, rucolaa… vain herneenversot jäivät puuttumaan, sillä niitä ei kaupassa sattunut olemaan. Miten noista voi saada vatsansa täyteen?

Ja tuumasta toimeen, hyvää tästä tulee -asenteella.

Kuva 2

Kuva 3

Kuva 4

Kuva 5

Kuva 6.jpg

Kuva 7

Kuva 8
Pionit aukeavat juuri sopivasti juhannukseksi. Muurahaiset rakastavat pioneja – vai toisinpäin?

Kuva 9

Kuva 10
Pihakivien välit ovat sammaleiden valtakuntaa. Kun oikein läheltä katsoo, voi nähdä niiden herkän kauneuden.
Kuva 11
Sisäpihan havut parhaimmillaan.

Ihana ja lämmin viikonloppu. Aurinkoa ja virkistävää sadetta sopivasti. Huumaavia tuoksuja ja rentouttavaa joutenoloa. Siinäpä sitä.

Hyvää juhannuksen odotusta!

 

 

 

Elämä voittaa

Perjantai. Takana pitkä ja sydäntä raastanut kevät. Työpäivä venyi taas, syystä tai syyttä. Ja niin tuli kurvattua kaupan pihaan ilman ostoslistaa, ahaa-elämystä tai muutakaan hienoa suunnitelmaa siitä mitä tänään syötäisiin… Näppeihin osui paketti Atrian broilerin rintafileitä – kauralla ruokittua, pehkulattialla perhetiloilla kasvanutta, persilja-valkosipulissa marinoitua. Ostoskoriin myös pikkutomaatteja Närpiöstä, salaattia Äystön kylästä Teuvalta… Pöh! Mikä kotiseutuhempeily nyt iski? Noh, lensihän siihen ostoskoriin myös Valion Auraa Äänekoskelta, mansikoita Saksasta, cashew-pähkinöitä Belgiasta ja DelMonten säilöttyjä päärynöitä sieltä jostakin. Ja toki isännälle muutama tölkki Lahdessa pantua Heinekeniä.

Kotiin päästyä nälkä oli jo kova – broilerinfileiden nopea pyöräytys pannulla ja hetkeksi uuniin. Silläaikaa salaatin pyöräytys. Siinä se.

salaatti1

salaatti2

salaatti3

 

Kaiken kruunasi kevään ihana valo, voimakas ja voimaannuttava. Elämä voittaa.

Hyvää viikonloppua!

Kahvista kahviin

Kahvista olen tykännyt aina. Jo lapsena saatiin sitä vähän maistaa, kun äiti laittoi kuppiin pienen tilkan kahvia, siihen maitoa, sokeria ja muussattua pitkopullaa. Pullamössöä siis. Sittemmin koulumatkalla käytiin nuuhkimassa ihanaa vastajauhetun papukahvin tuoksua legendaarisessa vaasalaisessa Liisa Koski -herkkukaupassa, tiettävästi Suomen vanhimmassa siirtomaatavaraliikkeessä. Mitään sieltä ei silloin ollut varaa ostaa, mutta saatiinpa nenään tuulahdus maailmalta. 80-luvulla, työurani alkuaikoina silloisessa työpaikassa, kiivettiin konttorin naisten kanssa iltapäiväkahville tornissa olevaan pikkuruiseen keittiöön, missä emännän keittämät kahvit nauttiin tietysti Myrna-posliinikupeista. Oi niitä aikoja!

paivakaffit kahvit-2

aanestyskaffit-2014img_1419

Vuosien mittaan on tullut juoduksi kupponen jos toinenkin ja suodatinkahveina kultakatriinat, saludot, juhlamokat ja presidentit ovat olleet osa arkipäivää, niitä sen kummemmin koskaan paremmuusjärjestykseen laittamatta. Vuosia sitten siskoni ja lankoni tekivät keittiöremontin ja siinä yhteydessä laittoivat integroidun kahvikoneen, joka jauhoi pavut ja suodatti kahvin kuppi kerrallaan. Se vasta oli hienoa ja kahvi hyvää.

Töissä on pavuista jauhavassa kahviautomaatissa ollut Juhla Mokkaa tai Löfbergiä. En oikein tykännyt kummastakaan, vaan hain aamulla töihin tullessa alakerran henkilöstöravintolasta pahvimukillisen suodatinkahvia maidolla höystettynä. Mutta sitten räjähti! Saimme toimiston automaattiin italialaista Lavazzaa. Sen jälkeen ei ole arkiaamuisin kahvi pahvimukista maistunut 🙂

lavazza

Kyllä on ollut hienoa huomata, että viime vuosina kotimaan kahvimarkkinoille on tullut paljon pieniä kahvipaahtimoita. Niissä kahvi paahdetaan ja pakataan pieteetillä. Viime kesänä sain uuden tuttavuuden, kun serkkuni toi syntymäpäivälahjaksi kaksi pakettia jyväskyläläisen pienpaahtimon (Paahtimo Papu) luomukahvia. Samassa paketissa tuli myös pienet tangot kumpaankin lajiin, Honduras ja Guatemala, sopivaa suklaata. Aijai, mikä nautinto! Passaavat rauhalliseen mökkiaamun herkutteluhetkeen täydellisesti.

papu

Mutta onhan toki omalla mökkipaikkakunnallakin pieni Kaffiinon Paahtimo. Pienissä erissä räätälintyönä paahdetun kahvin lisäksi on paketin kyljessä nimeen liittyvä hauska tarina. Alkuperäiskahvien lisäksi valikoimasta löytyy ”pohojalaaskaffit” ja ”järviseutukahvit”, joista jälkimmäisiä ovat ”Veanne” ja ”Niskan Pato”. Tarina Veanne-kahvipaketista: ”Lappajärvi saarineen on aarretarinoiden aitta. Tarinoissa toiveet äkkirikastumisen ihmeestä on kerrottu sukupolvelta toiselle. Aarteen kätköpaikan paljasti virvatulen palaminen paikalla. Monasti virvatuli nähtiin tiettynä yönä, kuten juhannusyönä. Silloin haltia poltti aarteista pois ruostetta ja hometta. Yksi aarrepaikoista on Veanteen syväys ja saari” (lainaus Kaffiinon Paahtimo).

paketit

Tervetuloa kahville – vai kahveille?    Meille voi tulla kahveille, sillä laatuja löytyy useampia 🙂