KEKE
(Soft-Air Daydreamer)
16.5.2004 – 6.3.2017
Ystävä, perheenjäsen ja suuri persoona, ”The Airedale” on poissa.
Keken voimat loppuivat taistelussa vanhuuden tuomia vaivoja vastaan. Viimeinen sinetti oli virtsatietulehdus ja antibioottikuuri. Pari päivää ennen kuolemaansa se luovutti – lopetti syömisen ja suostui ulos vain pihaan tarpeilleen. Sitten aamuvarhaisella tuli kohtaus. Eläinlääkärin tullessa kotikäynnille se jaksoi tuskin päätä nostaa. Keke nukkui pois rauhallisesti ja siirtyi hiljaa koirien sateenkaarisillalle. Olin sen vieressä koko ajan, loppuun asti. Nyt ei ole enää kipuja eikä kolotuksia.
Keke oli ensimmäinen yhteinen koiramme ja painoi suuren tassunjäljen syvälle sydämiimme. Se oli viisas, kiltti, lempeä ja ystävällinen, mutta myös tarpeen tullen itsepäinen – olihan se täysiverinen terrieri. Kekellä oli suuri sydän ja sinne mahtuivat kaikki. Etenkin pentukoiria se rakasti, varmasti oli sielultaan pieni pentu loppuun saakka. Veitikkamaisuus ei hävinnyt edes ikääntymisen myötä, sillä vanhoja narttukoiria se tykkäsi härnätä ja sitten sännätä karkuun hampaiden ulottumattomiin. Koskaan en kuullut sen murisevan, en ihmisille enkä koirille. Saati, että olisi joutunut edes hampaitaan näyttämään. Hyvät geenit oli saanut Tara-äidiltä ja Remo-isältä. Komensihan tuo meitä, jos ruokaa ei tullut tarpeeksi nopeasti ja varastelua emme saaneet opetettua pois. Se ei menoa haitannut, sillä tuttavamme tiesivät, että Keken suuhun voi pihvi lähteä lautaselta ja kaikki osasivat varoa – yleensä.
Keke oli aina ja täysillä mukana kaikessa, isännälle remonttiassistentti ja minulle lenkkikaveri. Se opetti meille kokemattomille koirista kaiken ja varastamalla vehnäjauhopussin myöskin sen, että omituisten iho-ongelmien syy oli vehnä. Siihen saakka ihoa oli lääkitty antibioottikuureilla, pesuilla ja ties millä.
Suru on vielä läsnä, mutta ei saa asettua taloksi. Vähitellen se muuttuu kaipaukseksi. On aika katsoa eteenpäin ja nostaa kuono kohti kevättuulta – niin olisi Kekekin tehnyt.
Voi hyvin reilu jätkä – missä ikinä oletkin… Ikävä on.
TUTTUA JA TURVALLISTA 
Ihana kirjoitus hienosta koirulaisesta ❤
TykkääTykkää
Kiitos Petra.
TykkääTykkää