Karvatassu 2004 – 2017

KEKE

(Soft-Air Daydreamer)

16.5.2004 – 6.3.2017

Ystävä, perheenjäsen ja suuri persoona, ”The Airedale”, on poissa.

Odottaja

Keke 9 v 4

Keken voimat loppuivat taistelussa vanhuuden mukanaan tuomia vaivoja vastaan. Viimeinen sinetti oli virtsatietulehdus ja antibioottikuuri. Pari päivää ennen kuolemaansa se luovutti – lopetti syömisen ja   suostui ulos vain pihaan tarpeilleen. Sitten aamuvarhaisella tuli kohtaus. Eläinlääkärin tullessa kotikäynnille se jaksoi tuskin päätä nostaa. Keke nukkui pois rauhallisesti ja siirtyi hiljaa koirien kaarisillalle. Olin sen vieressä koko ajan, loppuun asti. Nyt ei ole enää kipuja eikä kolotuksia.

Keke oli ensimmäinen yhteinen koiramme ja painoi suuren tassunjäljen syvälle sydämiimme. Se oli viisas, kiltti, lempeä ja ystävällinen, mutta myös tarpeen tullen itsepäinen – olihan se täysiverinen terrieri. Kekellä oli suuri sydän ja sinne mahtuivat kaikki. Etenkin pentukoiria se rakasti, varmasti oli sielultaan pieni pentu loppuun saakka. Veitikkamaisuus ei hävinnyt edes ikääntymisen myötä, sillä vanhoja narttukoiria se tykkäsi härnätä ja sitten sännätä karkuun hampaiden ulottumattomiin. Koskaan en kuullut sen murisevan, en ihmisille enkä koirille. Saati, että olisi joutunut edes hampaitaan näyttämään. Hyvät geenit oli saanut Tara-äidiltä ja Remo-isältä. Komensihan tuo meitä, jos ruokaa ei tullut tarpeeksi nopeasti ja varastelua emme saaneet opetettua pois. Se ei menoa haitannut, sillä tuttavamme tiesivät, että Keken suuhun voi pihvi lähteä lautaselta ja kaikki osasivat varoa – yleensä.

Keke 2005

Terhakka 1-vuotias 2005

Keke oli aina ja täysillä mukana kaikessa, isännälle  remonttiassistentti ja minulle lenkkikaveri. Se opetti meille kokemattomille koirista kaiken ja varastamalla vehnäjauhopussin myöskin sen, että omituisten iho-ongelmien syy oli vehnä. Siihen saakka ihoa oli lääkitty antibioottikuureilla, pesuilla ja ties millä.

Kulloossa1Lumiparta

Kaivonetsijät4 (2)

Likakaivon pintaa tarkistamassa maalla isännän kanssa

Sahurit

Remppareiska

Keke istuttaaKeke rannassa syksyllä1

IMG_7925

Minun luutani, ei sinun…

Lähihoitaja

Lähihoitaja…

Kalassa

Veneessä copy

Suru on vielä läsnä, mutta ei saa asettua taloksi. Vähitellen se muuttuu kaipaukseksi. On aika katsoa eteenpäin ja nostaa kuono kohti kevättuulta – niin olisi Kekekin tehnyt.

Voi hyvin reilu jätkä – missä ikinä oletkin… Ikävä on.

Patiolla

Syksyllä 2006 omalla patiolla

2 vastausta artikkeliin: Karvatassu 2004 – 2017

  1. Petra Viheriävaara sanoo:

    Ihana kirjoitus hienosta koirulaisesta ❤

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s