Katse ikkunaan… päin!

Olemme joutuneet uusimaan osan 70-lukulaisen tiilitalomme ikkunoista muutaman vuoden sisällä. Ensin vaihdettiin itäisen puolen ikkunat, sillä niistä tuuli ja ääni tunkivat sisälle. Uloimmiksi pinnoiksi päätimme ottaa ääntä eristävät, laminoidut turvalasit. Teimme tarjouspyyntörumban kahden ikkunavalmistajan kesken ja toimittajaksi valikoitui kotimainen Lammin Ikkuna Oy. Ei halvin, mutta ikkunoiden rakenne vakuutti enemmän sekä se, että ne valmistetaan Suomessa ja myöskin asennus hoituu suomalaisin voimin.

Vuosi sitten jatkoimme ikkunoiden uusimista ja pyysimme tarjouksen myös kolmannelta ikkunavalmistajalta. Vuorossa olivat saunan löylyhuoneen ikkuna ja pesuhuoneen puolella kolme ikkunaa, jotka olivat olleet alttiina sään rasitukselle talon läntisellä puolella. Auringon paahde oli haperruttanut puuosat ja jostain oli päässyt löylyhuoneen ikkunan sisälle lasien välissä olevan kaasun sekaan ilmaa ja näin ikkunoiden väli oli muuttunut harmaaksi. Oli korkea aika uusia ne. Jälleen Lammin Ikkuna voitti, sillä halusimme ulkonäön pysyvän yhtenäisenä aiemmin uusittujen kanssa.

Toki riittäisi talossa ikkunoita vaihdettavaksi, mutta loput ovat vielä hyvässä kunnossa ja ikkunamyyjän mukaan mikäli ”lämpimän pitää ja läpi näkyy”, ei niitä tarvitse turhaan vaihtaa. Asiakasystävällinen toteamus myyntimieheltä… Isäntä remontoi toissa syksynä olohuoneen jätti-ikkunoiden ulko- ja sisäpuitteet itse ja uusi samalla niiden eristeet ja tiivisteet. Toisen ikkunan alapuite jouduttiin uusimaan ja uuden teki entisen mukaiseksi puuseppä Espoon Bembölestä. Sisäpuolelta ikkunanpokat ovat tosin edelleen vailla viimeistelevää maalipintaa… Inspiraatiota odotellessa. Sitku.

ikkuna

Työhuoneen ruskeaksi petsatut ikkunanpielet ja tunne, että jotain tarttis tehdä.

Työhuoneessamme on katon rajassa kaksi matalaa ikkunaa. Viime remontissa vuonna 2008 katselin niitä vähän siihen malliin, että olisi mukava saada enemmän valoa sisälle ja ikkunat suuremmiksi. Asia jäi sikseen – kun oli niin paljon tärkeämpää työlistalla. Ehkä sitten joskus… Sitku.

Noiden työhuoneen vanhojen ikkunanpokien tummanruskea sävy ei ole koskaan miellyttänyt silmääni ja ne myös jotenkin tuntuivat imevän kaiken sisään tulevan valon. Marraskuun hämärässä päätin sitten, että asiaan tulee nyt muutos. Hioin pokat ja pesin maalipesulla. Ostin hyvän (ja kalliin) pensselin, jotta pensselin karvoja ei joudu poistamaan tuoreesta maalista, mikä on vihoviimeinen homma. Maalikaupan myyjän mukaan pensseli kestää vuosia, jos sen malttaa pestä hyvin maalauksen jälkeen. Totta. Maalasin pokat neljään (!) kertaan ennen kuin sain ruskean värin peittoon, maalina käytin Teknoksen Futura Aqua20 puolihimmeää kalustemaalia.   Yhden maalipinnan annoin aina kuivua yön yli, välillä viikonkin. Vähänhän tuosta tuli pitkäpiimäinen rupeama, mutta kyllä kannatti, sillä koko huoneen yleisilme koheni ja valaistui.

retro

Työhuoneessamme on 40-lukulaisia ”billnäs-tyylisiä” koivuisia konttorikalusteita. Osa niistä perittyjä, osa taasen ostettu kun sopiva on kohdalle sattunut. Noihin kalusteisiin ei kyllästy ikinä – kestävät aikaa, käyttöä,  katseita ja… muuttoja.

lamppu

Pöytälamppu on huudettu joskus ammoisina aikoina vaasalaisen hotelli Centralin huutokaupasta. Varjostin on Pentikiltä. Valaisimen messinkinen jalka oli kulunut kamalan näköiseksi, joten isäntä suihkautti sen spraymaalilla mustaksi ja sähköosat uusi Vantaan Myyrmannissa Valomannin sähköliike (jos muuten vähän mainostaisin, niin onpahan palveleva liike!).

rulo

Tämä minun ikkunoiden maalauspuuhasteluni on tosi pientä verrattuna niihin urheisiin, jotka saattavat kunnostaa koko vanhan talonsa ikkunat ihan itse, käsipelillä kaapivat ja kittaavat, maalaavat ja taas maalaavat. Heille hattua nostan ja kumarran entistä syvempään.

Vielä on talvea jäljellä (ja toivottavasti kirpakkaa pakkastakin), mutta nautitaan yhä lisääntyvästä valosta ja pitenevistä päivistä!

Mainokset
Kategoria(t): koti | Avainsanat: , | 2 kommenttia

Kahvista kahviin

Kahvista olen tykännyt aina. Jo lapsena saatiin sitä vähän maistaa, kun äiti laittoi kuppiin pienen tilkan kahvia, siihen maitoa, sokeria ja muussattua pitkopullaa. Pullamössöä siis. Sittemmin koulumatkalla käytiin nuuhkimassa ihanaa vastajauhetun papukahvin tuoksua legendaarisessa vaasalaisessa Liisa Koski -herkkukaupassa, tiettävästi Suomen vanhimmassa siirtomaatavaraliikkeessä. Mitään sieltä ei silloin ollut varaa ostaa, mutta saatiinpa nenään tuulahdus maailmalta. 80-luvulla, työurani alkuaikoina silloisessa työpaikassa, kiivettiin konttorin naisten kanssa iltapäiväkahville tornissa olevaan pikkuruiseen keittiöön, missä emännän keittämät kahvit nauttiin tietysti Myrna-posliinikupeista. Oi niitä aikoja!

paivakaffit kahvit-2

aanestyskaffit-2014img_1419

Vuosien mittaan on tullut juoduksi kupponen jos toinenkin ja suodatinkahveina kultakatriinat, saludot, juhlamokat ja presidentit ovat olleet osa arkipäivää, niitä sen kummemmin koskaan paremmuusjärjestykseen laittamatta. Vuosia sitten siskoni ja lankoni tekivät keittiöremontin ja siinä yhteydessä laittoivat integroidun kahvikoneen, joka jauhoi pavut ja suodatti kahvin kuppi kerrallaan. Se vasta oli hienoa ja kahvi hyvää.

Töissä on pavuista jauhavassa kahviautomaatissa ollut Juhla Mokkaa tai Löfbergiä. En oikein tykännyt kummastakaan, vaan hain aamulla töihin tullessa alakerran henkilöstöravintolasta pahvimukillisen suodatinkahvia maidolla höystettynä. Mutta sitten räjähti! Saimme toimiston automaattiin italialaista Lavazzaa. Sen jälkeen ei ole arkiaamuisin kahvi pahvimukista maistunut 🙂

lavazza

Kyllä on ollut hienoa huomata, että viime vuosina kotimaan kahvimarkkinoille on tullut paljon pieniä kahvipaahtimoita. Niissä kahvi paahdetaan ja pakataan pieteetillä. Viime kesänä sain uuden tuttavuuden, kun serkkuni toi syntymäpäivälahjaksi kaksi pakettia jyväskyläläisen pienpaahtimon (Paahtimo Papu) luomukahvia. Samassa paketissa tuli myös pienet tangot kumpaankin lajiin, Honduras ja Guatemala, sopivaa suklaata. Aijai, mikä nautinto! Passaavat rauhalliseen mökkiaamun herkutteluhetkeen täydellisesti.

papu

Mutta onhan toki omalla mökkipaikkakunnallakin pieni Kaffiinon Paahtimo. Pienissä erissä räätälintyönä paahdetun kahvin lisäksi on paketin kyljessä nimeen liittyvä hauska tarina. Alkuperäiskahvien lisäksi valikoimasta löytyy ”pohojalaaskaffit” ja ”järviseutukahvit”, joista jälkimmäisiä ovat ”Veanne” ja ”Niskan Pato”. Tarina Veanne-kahvipaketista: ”Lappajärvi saarineen on aarretarinoiden aitta. Tarinoissa toiveet äkkirikastumisen ihmeestä on kerrottu sukupolvelta toiselle. Aarteen kätköpaikan paljasti virvatulen palaminen paikalla. Monasti virvatuli nähtiin tiettynä yönä, kuten juhannusyönä. Silloin haltia poltti aarteista pois ruostetta ja hometta. Yksi aarrepaikoista on Veanteen syväys ja saari” (lainaus Kaffiinon Paahtimo).

paketit

Tervetuloa kahville – vai kahveille?    Meille voi tulla kahveille, sillä laatuja löytyy useampia 🙂

Kategoria(t): Ruoka ja juoma | Avainsanat: , | Kommentoi

Loisto ei lakastu loppiaisena

Taidanpa jonkun mielestä olla hieman myöhässä näine kukkakuvineni…?  Onhan nyt loppiainen ja joulu kannetaan ulos ja säilötään kaappien perukoille tänä viikonloppuna. Tässäpä meidän joulumme kukkaloistoa, joka ei lakastu käskystä tai kalenterin mukaan. Annetaan siis kaikkien kukkien kukkia – ainakin kuvissa…

joulukukka1

Olen aina ollut sitä mieltä, että eläviä kukkia ei saa heittää pois. Enkä siis heitä nytkään. Rauhassa saavat olla, vaikka paras kukoistus on mennyt jo monta päivää sitten. Amaryllikset ovat venyttäneet vartta kaatumisenkin uhalla – ne pääsevät vielä hetkeksi leikkokukiksi maljakkoon.

joulukukka2

Tämän joulun ehdoton ykkönen oli jälleen amaryllis. Kaikki meidän joulukukkamme ovat lahjaksi saatuja. Itse hankkimaani on vain pikkuruinen muutaman euron hyasintti, jonka ostin lähimarketista 1. adventin aikaan tuomaan joulun tuoksua taloon. Sekin sinnittelee vielä ja työntää sipulistaan aina vain uutta kukintoa entisen nuupahdettua. Sitkeä yksilö.

joulukukka3

Tämä kaunis istutus on koottu pelkästään monivuotisista kasveista. Jossakin vaiheessa istutan ne uudelleen ja saavat jatkaa elämäänsä väljemmässä ruukussa.

joulukukka4

Ilokseni sain uudelta pomoltani kauniin vaaleanpunaisen amarylliksen. Tarkemmin katsoen on ruukun juurella monta pientä monivuotista viherkasvia. Nekin pääsevät joulun jälkeen uuteen multaan.

joulukukka5

En voi kun ihastella näitä floristien ammattikunnan taidonnäytteitä. Miten kaunista kädenjälkeä ja uskomaton määrä mielikuvitusta…

joulukukka6

joulukukka7

Tämän joulun viimeinen kukkalähetys meille tuotiin loppiaiseksi maalle. Aivan mielettömän upea orkidea.  Juuri ehdin viedä talvilepoon varaston ikkunalle samanlaisen orkidean, joten tämä kaunokainen otti nyt sen paikan keittiön ikkunalla.

orkki

Hyvää alkanutta vuotta 2017!

 

 

 

Kategoria(t): koti | Avainsanat: , | Kommentoi

Joulun haarukkapaloja

Niinhän siinä taas kävi, että joulu joutui ennenkuin itse ehätin hätiin… Syksyn rutistus töissä päättyi kuumepäivään juuri jouluviikolla. Perheessämme on itseni ja isännän lisäksi vain koira… ei jälkikasvua jälkikasvuineen. Aika helppoa. Isäntäkin kaikkiruokainen, koirasta puhumattakaan. Annoimme joulun tulla sellaisena kuin sen itse haluamme,  täydellisenä villasukkajouluna.

Joulupöydässä hyväksi havaittuja makuja, jotain muuta kuin kinkkuja ja laatikoita. Herkuttelua… ja hyvää musiikkia. Niistä on meidän joulu tehty.

dsc04160

kynttila

po%e2%95%a0eyta%e2%95%a0e

veitset

silakki

Silakkarullat – isännän bravuuri

dsc04151

Limelohitartar ja mäti-smetanatahna

dsc04152

dsc04155

Iittalan iki-ihana ja henkäyksen keveä Aurora-lasisto katetaan joulupöytään joka vuosi.

kinkku

Kinkun sijaan – jo kahtena jouluna hyväksi havaittu – ylikypsä joulun mausteisiin hierottu ja lempeässä lämmössä viisi tuntia kypsynyt kasslerpaisti. Kaverina inkiväärillä, siirapilla, muskottipähkinällä, suolalla ja kermalla ryyditetty lanttu-bataattilaatikko.

dsc04154

Rosollille perinteinen kastike – kermaa, väkiviinaetikkaa, suolaa, ripaus sokeria ja tilkka etikkapunajuurien lientä

voita3

Amsterdamin reissulta vuonna 2003 ostettu Riviera Maisonin voikupu. Meidän joulupöydän ihana turhake… Kaksoiskuori pitää voin viileänä 🙂 

Ja nyt koiraherran kanssa iltalenkille 🙂  Hyvää yötä!

 

Kategoria(t): koti | Avainsanat: , , | Kommentoi

Löhöloma maalla

Viime viikolla oli syysloma ja niinpä siinä taasen kävi, että ei tarvinnut edes miettiä missä sen mieluummin viettäisi. Auton nokka suunnattiin siis kohti Etelä-Pohjanmaata ja lomaseikkailuja. Juu…seikkailuja kerrakseen 🙂 vene vietiin säilytykseen, istutin krookuksia  ja laitettiin kesäkalusteita talvelta suojaan. Isäntä teki etätöitä, enkä minäkään niiltä ihan kokonaan säästynyt. Kerrankin oli myös aikaa plärätä vanhoja sisustuslehtiä, ottaa päiväunet ja suunnitella (isännälle) remonttihommia. Villasukat ja verkkarit olivat parasta päällä.

riihi

Koiran ulkoilutuslenkin varrella on autiotalo. Kaikessa rapistuneisuudessaan kiehtova. Aina ohi kulkiessani mietin sen menneisyyttä ja suren tulevaisuutta.

venehommia2

Paatti pääsi katon alle tuttavan konesuojaan. Näkemisiin ensi kesänä! 

Kokkaamaankin innostuin ja jälleen uutta kokeilemaan, Hyvä Terveys -lehden ohjeella syntyivät bataatti-piimäblinit. Valmistuivat nopeasti ilman hiivaa ja taikinan kohotusaika vain 15 minuuttia. Lisukkeena mm. itse tehtyä metsäsienisalaattia.

table42

Table for two.

Ja mitä se loma olisi ilman kameraa ja mökkikuvia? Ulkona oli päiväsaikaan enimmäkseen pilvinen hämärä tai aurinko paistoi matalalta horisontista kelmeän keltaisena, joten räpsistä vaan ja onnea matkaan! Isännän (valokuvausalan ammattilaisen) kauhuksi tuli otettua sisäkuvat mahdollisimman hankalissa valaistusolosuhteissa ja ilman salamaa. On lämpimän sävyistä valoa, päivänvaloa, halogeenilamppua, energiansäästölamppua, hehkulamppua ja mitä niitä nyt onkaan – ja pahimmillaan kaikkea samassa kuvassa… Pitäisköhän vihdoinkin opetella se salaman käyttö?

candles

Kauppareissulla piipahdin paikallisen helluntaiseurakunnan pitämällä kirpputorilla ja sieltä mukaan lähtivät nämä kynttilänjalat, yhteensä kolme ja 2 euron kappalehintaan… kotimaisen Koriste- ja Taidetakomo Pajatsalon tuotantoa. Kotoa löytyneet kupariset mansetit sopivat niihin oikein hyvin.

petimaalla

Makuuhuoneessa on yöpöytänä lapsuudenkodistani peräisin oleva vanha tuoli. Se kaipaa kipeästi maalia pintaansa. Ehkä siinä projektia talvilomalle.

po%cc%88yta%cc%88maalla

Olohuoneen taulusta menivät kehykset muutossa rikki. Koskahan saisi sen vietyä kehystämöön?

kenka%cc%88t

Ja tässä vielä rakas perheenjäsen, charmantti koiraherra ja ahkera kuvausassistenttini odottaa lenkille pääsyä…

Että tämmöisiä lomatunnelmia tällä kertaa.

 

Kategoria(t): Lomakoti | Kommentoi

Viikonloppu ja sienirisotto

Sattuipa silmiin perjantaina uusimmasta Glorian Ruoka&Viini -lehdestä (7/2016) helsinkiläisravintola Baskeri&Basson sienirisoton ohje.  Ajoin kotiin lähikaupan kautta ja ostoskoriin ei juuri tarvinnut ottaa muuta kuin risottoriisi ja sienet, kaikki muu löytyi kotoa.  Toki mieluummin tekisin risoton ohrasta (ohratto), sillä onhan kotimainen ohra niin paljon kaukaa tuotua riisiä parempi vaihtoehto, mutta tällä kertaa päätin noudattaa ohjetta kirjaimellisesti. Sienet olivat kyllä Sauvon sekasieniä purkista, sillä tuoreita ei nyt tähän hätään ollut saatavilla. Risotosta tuli oikein hyvää, joten ohje pääsee reseptiarkistooni.

sienirisotto

Baskeri&Basson ohjeen mukaan valmistettu sienirisotto.

suola

Vanha ihana Pauligin lasinen suolasirotin on päätynyt meille isännän kotoa.

Muuten viikonlopun ohjelmaan kuului ikkunoiden pesua, vaahteranlehtien haravointia ja tietenkin pitkät lenkit koirulin kanssa. Tarmonpuuskassani sain myös puhdistettua olohuoneen lasivitriinin – se kun on homma, johon pitää oikein varata aikaa ja sitä… tarmoa.

kaappikello

Höh! Totesin siivotessani, että meillähän on kotona trendikaluste!  Melkein samanlainen kaappikello kuului Seinäjoen asuntomessuilla Kannustalon sisustukseen 🙂  Tämän kellon teki jo edesmennyt appeni meille häälahjaksi yli 30 vuotta sitten. Olen monesti miettinyt kellon käsittelyä milloin valkoiseksi, milloin mustaksi, mutta taidanpa jättää sen entiselleen toistaiseksi.

Hyvää alkavaa viikkoa sinulle!

 

Kategoria(t): koti | Avainsanat: , , | 2 kommenttia

Syksyn ihana valo

Tekisi mieleni sanoa, että vielähän on kesää jäljellä… Mutta kun ei ole. Kalenterin mukaan syyskuun puolessavälissä on syksy. Sää on kuitenkin ihan muuta ja illatkin lämpimiä, aivan kuin meille nyt korvattaisiin elokuun sateita, jotta jaksaisimme tarpoa läpi räntäsateen ja lumituiskut kun niiden aika on.

Kotipihassa villiviini työntää lonkeroitaan kohti aurinkoa ja valmistautuu pikku hiljaa värinvaihtoon. Osa sen lehdistä on jo täysin punaisia ja osa vielä kesäisen vihreitä – kuka määrää sen mikä niistä punastuu ensimmäisenä?

dsc03939

Kesäkukat laatikossa ovat jo luovuttaneet – yhä sinnittelevien kaveriksi olen istuttanut callunoita. Saavat pärjätä keskenään yli talven. Kanna on nauttinut auringosta ja pahimpien sateiden ajaksi olen työntänyt koko ruukun katoksen alle suojaan. Toivottavasti yöpakkaset vielä pysyvät poissa ja antavat sen loistaa ja avata uusia kukkia ilokseni.

dsc03937

lyhdyt

Tässä lisää kotipihan syystunnelmia myös iltavalaistuksessa. Näemmä tykkään kuvata kovassa sivuvalossa… Ehkä siten saan kuviin lisää dramatiikkaa…

Nautitaan väreistä!

terassi

Puutarhapöydän hioin ja käsittelin kuultavalla puunsuojalla – ja totta, vanhakin näyttää nuoremmalta…

po%cc%88yta%cc%88

tuoli

Vanha kansituoli palvelee uskollisesti. Tänä kesänä käsittelin sen ruskean puuöljyn sijaan harmaalla. En uskonutkaan miten kaunis lopputulos.

kynttilat2

kynttilat

 

DSC03922.JPG

dsc03921

Kategoria(t): Puutarha | Avainsanat: , , | 2 kommenttia