Lokakuun lomanen

Aamut – ehkä kaikkein parasta mökkilomassa.  Vaikka saisin nukkua niin pitkään kuin haluan, herään viimeistään aamukuudelta pirteänä kuin peipponen. Ulkona on vielä pimeää,  lehdenjakaja kolistelee postilaatikoilla ja läheisellä tiellä joku maajussi kiiruhtaa traktorillaan kohti päivän askareita. Aamupuuron ja muutaman kahvimukillisen jälkeen alkaa sopivasti varpaita palella ja kömmin takaisin pehkuihin unille isännän viereen. Aika luksusta. Tosin – useasti heti kahdeksan jälkeen herään työpuheluun…

aronia
Syksyn ihania värisävyjä on nyt luonto täynnä. Pihan marja-aronia kauneimmillaan.

Jokaiselle lomalle olen keksinyt jotakin sisustettavaa tai rempattavaa. Vanhassa talossa kohteista ei ole pulaa. Yläkerran remontoidun vessan ikkunan ja oven sisäpuitteet pitäisi kaapia puhtaaksi ja maalata… jotenkin se homma ei oikein kutsu.  Sen sijaan keksin, että makuuhuoneen sänkyyn on nyt saatava päädyt paikalleen. Juu.

Sain viime talvena tuttavalta kaksi vanhaa sängynpäätyä. Ne ovat olleet hänellä valokuvaamossa rekvisiittana ja käyneet tarpeettomiksi – ihanat, hieman jugend-henkiset kauniine kaiverruksineen.  Olisi mukava tietää mistä ne ovat peräisin ja minne on itse sänky päätyjen välistä hävinnyt.

Jotakin päädyille kuitenkin piti tehdä, sillä vuosien varrella pintaan oli kertynyt likaa, naarmuja ja lommoja. Lakkapinta oli paikoin kärsinyt ja jossakin vaiheessa joku vielä vetänyt ruuvin läpi alaosan kauniin koristekaiverruksen…

myykyt

Hankin 000-teräsvillaa ja huonekaluille tarkoitettua puhdistusainetta. Jokunen tunti siinä hinkatessa meni, mutta ulkonäkö koheni silmissä. Ehkä jonakin päivänä vedän niiden pintaan vielä lakan tai vahan kiiltoa antamaan. Laitoin päädyt paikalleen ihan vain kokeeksi, keksimme isännän kanssa sitten myöhemmin keinon, millä ne saadaan kiinni runkopatjoihin.

Aika ihanat, vai mitä? Joku on käyttänyt joskus paljon aikaa kaivertamiseen.

päädynpääty_edited-2

 

alapääty_edited-1

päädyt

tuoli1

Kuvassa näkyvä pöytälamppu on aiempien lomien tuunausinnon tulos. Alunperin oranssi jalkaosa on suihkaistu maalilla mustaksi ja myös oranssi varjostin vaihtunut  pellavaiseen. Makuuhuone on yksi tulevista remonttikohteista – ikkuna vaihdetaan, seinät tapetoidaan, katto paneloidaan ja lattiaan laitetaan parketti… sitten joskus.

Mitähän sitä tänään tekisi? Illalla menemme siskon ja lankomiehen luokse syömään… kivaa siis tiedossa.

Kalustetuunausta loman ratoksi

Talvilomalla pitää olla mukavaa tekemistä. Joku lähtee ulkomaille, joku Lappiin hiihtämään, joku pakenee kesämökin rauhaan. Tunnustan, myönnän – olen noita jälkimmäisiä… siis mökkihöperöitä. Mikään ei ole mukavampaa kuin suunnata auton nokka kohti omaa, tuttua ja turvallista lomakotia. Mennä silloin kun haluaa ja viipyä niin kauan kuin loma antaa myöden. Kutsua vieraita, jos siltä tuntuu. Tai olla kutsumatta. Tehdä remppaa, jos huvittaa. Tai olla tekemättä – vanhassa talossahan sitä riittää ja on jopa valinnanvaraa. Kaikki käy.

Tämä lomaviikko meni kuitenkin pääosin levätessä. No, remppaa tehtiin sen verran, että paikallinen ”rööri” kävi korjaamassa vuotavat vessanpöntöt. Niin – ja hajotettiinhan me ajankuluksi muutama melamiinikomero ja sahattiin niistä vaatehuoneeseen uudet hyllyt.

Hiontaa, hiontaa...
Hiontaa, hiontaa…

Terapiapuhteena otin käsittelyyn pienen tammiviilupintaisen pöydän, joka on talouteemme kulkeutunut jonkun hylkäämänä ties mistä. Lienee 70-luvun konttorikaluste. Pöydän kannen alla lukee kuitenkin ”Isku 5860”. Meillä se ei ole sopinut oikein mihinkään, vaan on kököttänyt joko varastossa tai kuten viimeksi, työhuoneessa printteripöytänä. Isäntä on jo moneen kertaan meinannut sitä roskiin kantaa, mutta aina olen ehtinyt hätiin. Hyvä pöytä, täyttä puuta eikä mitään lastulevyä.

Hioin pois pöydän kuluneen lakkapinnan ja maalasin pariin kertaan Tikkurilan mattamustalla Helmi-kalustemaalilla. Sitä ennen oli isäntä kyllä pakkeloinut kolot umpeen. Sama 0,9 litran maalipurkillinen, jota käytin hyllykön maalaamiseen (siitä oma tarinansa viime kesältä) on todella riittoisa. Ja edelleen maalia jäi, vielä sillä maalaa vaikka mitä!

Ensimmäinen maalipinta valmis
Ensimmäinen maalipinta valmis

Pikkupöytä tekee nyt seuraa mustalle hyllykölle ja kasarityyliselle nojatuolille vintissä työhuoneen nurkassa. Työlistalla on ollut myös nojatuolin puuosien maalaaminen mustaksi, mutta se homma tarvitsee kyllä hiukan suuremman tarmonpuuskan. Tai ehkä jätän sittenkin nojatuolin entiselleen? Saas nähdä.

poyta (2)

Tuolistako seuraava projekti...?
Tuolistako seuraava projekti…?

Karvatassu hoitaa ulkoilutukseni, isäntä on innostunut ihan oma-aloitteisesti huolehtimaan tämän lomaviikon aterioista ja musiikista vastaa mm. Katie Melua albumillaan ”Ketevan”.
Ei ollenkaan pöllömpää mökkihöperöiden lomanviettoa…

Hyllykön tarina

Hankimme yhdessä isännän poikamiesboksin eteiseen kirjahyllyn vuonna 1979 (apua, onko siitä jo niin kauan!!). Lienee ollut Lundia-kopio, sillä aidoista sellaisista voimme siihen aikaan ja vastavalmistuneina vain uneksia. Vuonna 1983 mentiin naimisiin ja hyllykkö siirtyi rivarikotiimme keittiön astiakaapiksi. Se esitteli ylpeänä kaikki hartaasti ja vähän kerrallaan hankitut Pentikin astiat, häälahjaksi saadut Aalto-maljakot ja muut ihanuudet, joita en hennonut piilottaa kaappien perukoille.

Neljä vuotta myöhemmin hyllykkö matkasi muuttokuormassa Vaasasta Vantaalle ja löysi jälleen paikkansa keittiöstä, kunnes joutui pompöösin tammisen vitriinin tieltä varastoon unohtuen sinne vuosiksi. Seuraavassa muutossa se oli ”tavara, jota tarvitaan vain muutossa” ja vietiin nykyisen kotimme vintille odottelemaan parempia aikoja – kasattuna ja teipattuna nippuun.

Pari kuukautta sitten kiipesin pölyiselle vintille, kannoin hyllykön alas kuin vastalöydetyn aarteen, puhdistin siitä kahdenkymmenen vuoden tomut ja isäntä hioi pinnat sileäksi, kunnes parin päivän kuluttua se taas teipattiin kasaan ja laitettiin peräkärryyn yhdessä monen muun rakkaan huonekalun kanssa. Ja niin alkoi hyllykön matka kohti uutta kotia, jälleen 400 kilometriä pohjoisemmaksi.

Nyt – 35 vuoden jälkeen – hyllykkö kaipasi pientä ehostusta. Onneksi se oli jo alun perin puuvalmis, joten mitään massiivista hiontaa pinta ei tarvinnut. Metalliset osat ja pystypuiden sisäosien urat suihkutin matalla spray-maalilla. Lopullinen pintakäsittely sujui näpsäkästi helposti siveltävällä Tikkurilan uutuudella, mattamustalla Helmi-kalustemaalilla. Kertasively riitti.

Näyttää vahvasti siltä, että hyllykkö on jälleen päässyt arvoiselleen paikalle. Se seisoo nyt vapaa-ajan kotimme yläkerrassa lastattuna kirjoilla ja – Aalto-maljoilla. Näin sen silmissäni tuolla paikalla jo viime syksynä, ensi kertaa talossa kiinteistönvälittäjän kanssa käydessämme. Tässä siis eräs lomakotimme asukas – kaluste, jolla on tarina.

Putsattuna, puljattuna ja maalattuna
Putsattuna, puljattuna ja maalattuna

Musta hylly

Ehostus alkamassa. Metalliosat ja pystypuiden raot maalattu spray-maalilla.
Ehostus alkamassa. Metalliosat ja pystypuiden raot suihkaistu spray-maalilla.