Joulu, joko se meni?

Kynttilätbalmuir

… niinhän siinä kävi, että joulu joutui liian joutuisasti. En oikein ehtinyt hypetykseen  mukaan, mutta joskus vain käy niin. Siitä huolimatta vietimme joulun maalla, ensimmäistä kertaa nykyisessä lomakodissamme. Annoin joululle luvan tulla sellaisena kuin se tulee, ilman odotuksia ja toiveita.

Tästä tuli hyvä joulu. Sain nukkua pitkiä öitä, töllöttää telkkaria, olla täydellinen sohvaperuna, lukea, mietiskellä ja levätä pois syksyn väsymystä. Veljeni vaimoineen piipahti joulukukan kera pikaisella yllätyskäynnillä aatonaattona ja voi, miten hyvä mieli siitä tuli. Joulupäivänä siskon ja karvatassun kanssa tehtiin pitkä kävelylenkki raikkaassa maalaisilmassa ja ihan rauhassa saatiin jutella siskojen juttuja, kun miehet siksi aikaa jäivät mieluummin keittiön pöydän ääreen turisemaan keskenään.

Kohta on aika jättää hyvästit kuluneelle vuodelle ja toivottaa tervetulleeksi uusi, jään mielenkiinnolla odottamaan mitä se tuo tullessaan.

Hyvää uutta vuotta!

Joulufiilistä, nytkö jo?

Tänä viikonloppuna kaivoin esille kaikki joulukoristeet ja kävin ne läpi yksitellen. Tarvitsenko noita kaikkia oikeasti, laatikkokaupalla koristetta jos jonkinmoista. Osa niistä on kulkenut mukana muutosta toiseen pääsemättä enää vuosikausiin esille tuomaan kotiimme joulutunnelmaa. Totesin, että en todellakaan tarvitse. Iso laatikollinen tonttuja, kransseja, palloja ym. hetken mielijohteesta ostettuja lähtee lahjoituksena helluntailaisten kirpputorille – jospa ne sieltä löytäisivät kodin, jossa voivat tuottaa iloa jollekin muulle.  Jäljelle jäivät vain ne merkityksellisimmät – perityt, lahjaksi saadut ja harkiten hankitut. Vaatehuoneeseen tuli rutkasti lisää tilaa!

Ensi viikonloppuna on 1. adventti ja siitä sitten mennään isoin harppauksin kohti joulua. Niinpä innostuin laittelemaan jouluista asetelmaa keittiön pöydälle, jonka sain (isännän ollessa maalla 🙂 ) hiottua ja maalattua tunkkaisesta ruskeasta valkoiseksi.

Pallot

Kuulat

Kynttilät2

kynttilät1

pöytä3

Tänä aamuna oli pakkanen kuorruttanut kauniiksi lumettoman maiseman. Nyt sitten alkaa aprikointi saammeko valkoisen vai kenties mustan joulun. Itse en hirveästi lunta (ja lumitöitä) kaipaa, mutta pieni kerros valkoista toisi kyllä kaivattua valoa pimeyteen.

Hyvää alkavaa viikkoa ja 1. adventin odotusta!

Meidän joulumme 2017

Lepoa, hyvää ruokaa yhdessä valmistettuna, kynttilänvaloa,  musiikkia, koristeita, joulukukkia, kanelin ja inkiväärin tuoksua, hieman perinteitä ja ehkä lahjakin puolin ja toisin. Niistä on meidän joulu tehty…

Joulupöytä1

Joulupuuro

Jouluaattona, kun Turku on julistanut joulurauhan, katetaan pöytään höyryävän kuuma  satakuntalainen ohrakryynipuuro. Se on hautunut hellalla koko aamun kokonaisista ohrasuurimoista ja täysmaidosta, mausteenaan vain ripaus suolaa. Päälle kaneli-sokerihuntu ja kaveriksi täysmaitoa…

Ruusut

Joulukynttilä

Limelohitartar

Limelohitartar smetanamädin kera on meillä jo perinne.

Silakkarullat

Silakkarullat, isännän bravuuri.

Pöytä3

Ruokaliina

Pöytä5

Joulupallot

Konvehdit2

Kahvin kanssa käsintehtyjä Chjokon konvehteja Helsingin Kruununhaasta – joululahjaksi pomoltani, sekä Revillon Chocolatier’in konvehteja Ranskan Lyonista – joululahjaksi ranskalaiselta työkaveriltani. Mutta missä ovat vihreät kuulat…?!!!

Konvehdit1

Joulupäivä on kääntymässä iltaan ja huomenna heräämme tapaninpäivään… Se taitaa joulu olla sitten tältä erää siinä 🙂

 

Ulkona sataa

senkki

Ulkona sataa vettä ja välillä aivan kuin märkää räntääkin tulisi, vaikka lämpötila on  plussan puolella. Taas on se aika vuodesta, jolloin kodin näkee päivänvalossa ainoastaan viikonloppuisin ja ulkona on valoisaa vain muutaman tunnin verran.  Tänään sain vihdoin laitettua kesäkalusteet liiteriin ja haravoitua viimeisetkin villiviinin pudottamat lehdet pois. Talossa sisällä joulu on saanut jo jalkansa oven rakoon, sillä pieni, raikkaan vihreä  huonekuusi nököttää senkin päällä olohuoneessa. On se vaan niin söpö!  Vanha Iittalan Kanto-tuikkukippo on yksinkertaisuudessaan uskomattoman kaunis.

Kahden viikon kuluttua on 1. adventti ja siitä sitten vain pieni loikkaus jouluun…

Ihanaa viikonloppua!

Loisto ei lakastu loppiaisena

Taidanpa jonkun mielestä olla hieman myöhässä näine kukkakuvineni…?  Onhan nyt loppiainen ja joulu kannetaan ulos ja säilötään kaappien perukoille tänä viikonloppuna. Tässäpä meidän joulumme kukkaloistoa, joka ei lakastu käskystä tai kalenterin mukaan. Annetaan siis kaikkien kukkien kukkia – ainakin kuvissa…

joulukukka1

Olen aina ollut sitä mieltä, että eläviä kukkia ei saa heittää pois. Enkä siis heitä nytkään. Rauhassa saavat olla, vaikka paras kukoistus on mennyt jo monta päivää sitten. Amaryllikset ovat venyttäneet vartta kaatumisenkin uhalla – ne pääsevät vielä hetkeksi leikkokukiksi maljakkoon.

joulukukka2

Tämän joulun ehdoton ykkönen oli jälleen amaryllis. Kaikki meidän joulukukkamme ovat lahjaksi saatuja. Itse hankkimaani on vain pikkuruinen muutaman euron hyasintti, jonka ostin lähimarketista 1. adventin aikaan tuomaan joulun tuoksua taloon. Sekin sinnittelee vielä ja työntää sipulistaan aina vain uutta kukintoa entisen nuupahdettua. Sitkeä yksilö.

joulukukka3

Tämä kaunis istutus on koottu pelkästään monivuotisista kasveista. Jossakin vaiheessa istutan ne uudelleen ja saavat jatkaa elämäänsä väljemmässä ruukussa.

joulukukka4

Ilokseni sain uudelta pomoltani kauniin vaaleanpunaisen amarylliksen. Tarkemmin katsoen on ruukun juurella monta pientä monivuotista viherkasvia. Nekin pääsevät joulun jälkeen uuteen multaan.

joulukukka5

En voi kun ihastella näitä floristien ammattikunnan taidonnäytteitä. Miten kaunista kädenjälkeä ja uskomaton määrä mielikuvitusta…

joulukukka6

joulukukka7

Tämän joulun viimeinen kukkalähetys meille tuotiin loppiaiseksi maalle. Aivan mielettömän upea orkidea.  Juuri ehdin viedä talvilepoon varaston ikkunalle samanlaisen orkidean, joten tämä kaunokainen otti nyt sen paikan keittiön ikkunalla.

orkki

Hyvää alkanutta vuotta 2017!

 

 

 

Joulun haarukkapaloja

Niinhän siinä taas kävi, että joulu joutui ennenkuin itse ehätin hätiin… Syksyn rutistus töissä päättyi kuumepäivään juuri jouluviikolla. Perheessämme on itseni ja isännän lisäksi vain koira… ei jälkikasvua jälkikasvuineen. Aika helppoa. Isäntäkin kaikkiruokainen, koirasta puhumattakaan. Annoimme joulun tulla sellaisena kuin sen itse haluamme,  täydellisenä villasukkajouluna.

Joulupöydässä hyväksi havaittuja makuja, jotain muuta kuin kinkkuja ja laatikoita. Herkuttelua… ja hyvää musiikkia. Niistä on meidän joulu tehty.

dsc04160

kynttila

po%e2%95%a0eyta%e2%95%a0e

veitset

silakki
Silakkarullat – isännän bravuuri
dsc04151
Limelohitartar ja mäti-smetanatahna

dsc04152

dsc04155
Iittalan iki-ihana ja henkäyksen keveä Aurora-lasisto katetaan joulupöytään joka vuosi.
kinkku
Kinkun sijaan – jo kahtena jouluna hyväksi havaittu – ylikypsä joulun mausteisiin hierottu ja lempeässä lämmössä viisi tuntia kypsynyt kasslerpaisti. Kaverina inkiväärillä, siirapilla, muskottipähkinällä, suolalla ja kermalla ryyditetty lanttu-bataattilaatikko.
dsc04154
Rosollille perinteinen kastike – kermaa, väkiviinaetikkaa, suolaa, ripaus sokeria ja tilkka etikkapunajuurien lientä
voita3
Amsterdamin reissulta vuonna 2003 ostettu Riviera Maisonin voikupu. Meidän joulupöydän ihana turhake… Kaksoiskuori pitää voin viileänä 🙂 

Ja nyt koiraherran kanssa iltalenkille 🙂  Hyvää yötä!

 

Viivytään vielä hetki…

DSC03233

Tänään on joulupäivä. Kodeissa on ohi kaikki hyörinä ja touhu, stressi ja jännitys. Äidit saavat huokaista helpotuksesta, jälkikasvu on lahjottu ja lähisuku syötetty kylläiseksi.

Meidän huushollissa vietettiin rauhallinen villasukkajoulu ja tietysti syötiin hyvin. Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, oli omassa pöydässämme tarjolla kaikkea hieman erilaisin maustein. En oikein uskaltanut hehkutella ruuista aiemmin, mutta nyt voi jo henkseleitä paukutella. Hyvää oli, vaikka ise sanonkin.

DSC03198

Ylikypsä kasslerpaisti Kodin Kuvalehden 23/2015 -reseptillä onnistui yli odotusten. Ihan mieletön joulunmakuinen kuorrutus!   Paistin kaveriksi sopi täydellisesti ihana Hämeenkylän Kartanon omenachutney.

Ylikypsä kasslerpaisti (6:lle)

1,2 kg possun kassleria (niskaa)
1 dl muscovadosokeria
2 tl suolaa
1 tl kanelia
1 tl jauhettua inkivääriä
1 tl jauhettua maustepippuria

Nosta liha huoneenlämpöön noin puoli tuntia ennen paistamista.
Sekoita suola ja mausteet sokerin joukkoon. Hiero mausteseos kauttaaltaan lihan pintaan ja nosta liha uunivuokaan.
Kaada loppu mausteseos lihan päälle.
Kypsennä lihaa 150-asteisessa uunissa alatasolla 5 tuntia.
Paloittele liha ja tarjoa.

DSC03204

Paistin kaveriksi tein lanttu-bataattilaatikon Kotiliesi 26/2015 reseptillä. Mieletön makuhermoja kutkuttava sekin!

Samaisesta lehden numerosta löytyi ohje myöskin marinoiduille katkaravuille ja limelohitartarille. Aaah!!!

DSC03212

DSC03218

Nämä olivat kaikki ihan jotain muuta kuin se totuttu kinkku/laatikko/graavilohi/mäti –linja. Kannatti kokeilla. Taidanpa tehdä toistekin.

Tähän mennessä on jo varmasti tullut selväksi, että en ole mikään talvi-ihminen, eikä minusta sellaista saa. Menkööt lumet ja pakkaset (jos niitä tänä talvena ilmestyykään) nopeasti ohitse ja tulkoon kevät, kesä ja ihana VALO! Jouluaatto oli kaunis ja aurinkoinen, lämmintäkin muutama aste. Ilo oli pihalle lyhtyjä sytytellä.

DSC03179

Mutta sitä kevättä odotellessa levätään joulun pyhät, syödään hyvin ja annetaan läheisille sitä kaikkein tärkeintä, aikaa ja läsnäoloa. Nautitaan myös valon juhlasta ja sen ilosanomasta:

”Lapsi on meille syntynyt, Poika on meille annettu ja hänen hartioillansa on Herraus”.

 Rauhallista joulun jatkoa itse kullekin säädylle!