Kiireetön pääsiäinen maalla

Ensimmäinen pääsiäinen lomakodissamme – tessu, isäntä ja minä. Pitkänperjantain aamuna jätimme hetkeksi taakse pääkaupunkiseudun hektisen elämänmenon ja pakenimme 400 kilometrin päähän. Pohjanmaalle.

IMG_0086 (2)

Pääsiäislauantain aamuna tuskin olimme saaneet silmämme auki kun se alkoi…. Ovikello soi taukoamatta. ”Virvon varvon…” Trulleja! Juurihan nuo viikko sitten palmusunnuntaina kotona pääkaupunkiseudulla valtasivat tienoon ja nyt ne ovat täällä. Toki muistan omasta lapsuudestani 60-luvulta, että pääsiäislauantai oli SE päivä. Silloin kierreltiin äidin esiliina kaksin kerroin kiedottuna ympärille, vesiväripisamat naamassa ja kahvipannu kädessä toivottamassa naapurin tädeille hyvää pääsiäistä. Siihen aikaan ei virvottu tuoreeks terveeks palkkion toivossa, mutta oltiin onnellisia yhtä hyvin pullapalasta, pennin kolikosta kuin karkistakin.

IMG_0084 (2)

DSC02168 (2)

IMG_0087 (2)

DSC02160 (2)

DSC02172 (2)

Lankalauantain iltana täällä syttyivät kokot. Pääsiäisvalakeat. Rannoilla, maatalojen pihoilla ja kyläseurojen kokoontumispaikoissa tulet roihusivat iloisesti polttaen risukasat taivaan tuuliin. Tutuilla seuduilla Etelä-Pohjanmaalla ja Vaasassa jo monta pääsiäistä viettäneinä tiedämme sen minkä Wikipediakin – ”aiemmin uskottiin, että juuri tuona päivänä, jolloin Jeesus oli kuolleena, Jumalan suojeleva vaikutus oli pienimmillään, ja kokkoja poltettiin noitien ja pahojen henkien karkottamiseksi. Uskomus oli, että mitä enemmän kokosta nousi savua ja kipinöitä, sen parempi. Noidat ja muut pahat henget eivät päässeet savun ja kipinäsateen läpi ihmisiä vahingoittamaan”.

Kokkoperinne elää siis edelleenkin ja on tärkeä osa pohjalaista pääsiäisen viettoa. Hyvä niin, sillä perinteet ovat tärkeitä ja luovat turvallisuutta.

Palavan puun tuoksu leijaili vielä ilmassa ja savukiehkurat nousivat taivaalle kun lähdimme koiran kanssa lenkille hämärtyvään iltaan. Pikkunoidat oli lahjottu tyytyväisiksi ja lauantai kääntymässä yöksi.

IMG_0168 (2)

Tänään toinen pääsiäispäivä on ehtinyt iltaan ja on aika panna kiireettömästi vietetty pääsiäinen pakettiin. Mitä jäi mieleen päällimmäiseksi…? Lumen alta paljastuvien peltojen tuoksu, sarastava kevät, kokkojen kajo, hyvä ruoka ja juoma, sukulaisten läheisyys ja omien rakkaiden seura. Siinä ne tärkeimmät.

Hyvää alkanutta viikkoa!

IMG_0565 (2)

Keittiöfiilistelyä maalla

Pikkuruinen retropannu hoitaa nykyisin teepannun virkaa.
Pikkuruinen retropannu hoitaa nykyisin teepannun virkaa.

Vuodenvaihteen pitkien pyhien aikana ehdittiin piipahtaa myös maalla. Ulkona joko pakkanen huiteli välillä -23 asteessa, vettä vihmoi tai lunta tuprutti taivaan täydeltä. Siispä pakollisia koiran ulkoilutuslenkkejä lukuunottamatta oli mukava keskittyä sisällä oleskeluun ja flunssasta toipumiseen. Ihanaa oli olla vain! Tai – ei nyt ihan. Työpisteeni virkaa hoiteleva vanha klaffipiironki siirtyi eteisestä olohuoneen puolelle ja olohuoneesta kannettiin lipasto eteiseen.
Päivä pitenee kukonaskeleen kerrallaan ja mitä enemmän kevättä kohden mennään, sitä kuumeisemmin täytyy miettiä mihin kohtaan taloa isken remppakynteni seuraavaksi. No jaa… totta puhuen minä suunnittelen ja kätevä isäntä toteuttaa. Keittiö rupeaa nyt olemaan pikku hiljaa mieluinen. Enää pientä fiilausta vailla…

Keittiö 1

Keittiö 2

Jossakin vaiheessa vaihdamme valkoisen jää-viileäkaapin rosteriseen jää-pakastinkaappiin.
Jossakin vaiheessa vaihdamme valkoisen jää-viileäkaapin rosteriseen jää-pakastinkaappiin.
Uudet tasot eivät nyt ihan istuneet vanhojen kaappien mitoitukseen, joten isännällä on tiedossa vielä näpertämistä.
Uudet tasot eivät nyt ihan istuneet vanhojen kaappien mitoitukseen, joten isännällä on tiedossa vielä näpertämistä.
Loppiaisaaton illallinen katettuna
Loppiaisaaton illallinen katettuna

Kattilanvaihtoviikko

Lomakodissa oli vanha öljylämmityskattila tullut tiensä päähän. Tai olisihan se varmasti hoitanut hommansa ihan kelvollisesti, jos olisimme aina paikalla vahtimassa, että kaikki sujuu kuten pitää. Mutta kun emme ole ja kun normaali arki on 400 kilometrin päässä. Siksi lomakodin lämmityskattilan tulee olla tomera ja omatoiminen.

Siispä kattilakauppaan. Paikallisesta Rautiasta järjestyi sekä kattila että asennus. Vähän kyllä hirvitti syyskylmillä ruveta noinkin isoon urakkaan, eikö olisi ollut kesällä parempi…? Onhan meillä toki ilmalämpöpumppu ja tarvittaessa varmasti pääsisi siskon lomakotiin lämpimään suihkuun, mutta epäilytti silti. Yöpakkasiakin jo. Huoli osoittautui kyllä ihan turhaksi. Lomaviikon tiistaina putkimies kävi tarkastamassa tilanteen ja iltapäivällä jo tupsahti pihaan uusi kattila. Seuraavana aamuna kahdeksalta ”Rööri” soitti ovikelloa merkiksi, että lomalaisten olisi aika jo nousta ylös ja rupesi itsekseen häärimään pannuhuoneessa. Isäntä ryhtyi apumieheksi ja kymmenen tienoilla seisoi vanha kattila ulkona. Iltapäivällä uusi Jäspi-kattila oli paikallaan ja lämmin vesi kiersi pattereissa. Vielä hieman patteritermostaattien säätöä ja jokusen uusinta ja se oli siinä. Sähkömies kävi vielä asentamassa sähkövastuksen. Se varmistaa, että lämpöä riittää jos vaikka poltin sammuisikin jostain syystä.

Hyvin sujui koko projekti. Paikallisen putkimiehen ammattitaito ja verkosto takasivat, että vaihtohomma oli ohi päivässä.

Vanha jo vuosikymmenet palvellut kattila vielä paikallaan pannuhuoneessa.
Vanha jo vuosikymmenet palvellut kattila vielä paikallaan pannuhuoneessa.
Lähtö viimeiselle matkalle kohti Kuusakosken ongelmajätteen keräyspistettä.
Lähtö viimeiselle matkalle kohti Kuusakosken ongelmajätteen keräyspistettä.
Uutta tilalle... Isäntäkin päässyt tositoimiin
Uutta tilalle…
Siinä se nyt hyrisöö!
Siinä se nyt hyrisöö!

Keittiöremppaa lomakodissa

Taloksi on asetuttu. Muutto osui sopivasti talvilomaviikkoon ja nyt sitten kesälomalla on tehty paikkoja oman näköiseksi. Joku sanoisi, että… vauhdilla. Keittiöön on asennettu astianpesukone ja uusi hella, liesituuletin, tiskiallas ja hana sekä korvattu vaaleat työtasot mustilla. Vanhat täyspuiset keittiökaapit kelpaavat vielä oikein hyvin. Täytyy sanoa, että muutos on häkellyttävä ja miellyttää. Ja kaikki loppujen lopuksi pienehköllä rahalla ja itse tehden.

Tässä lopputulos. Vasemmanpuoleiset kaapit ovat jo saaneet uudet mustat vetimet. Ostin Ikeasta vain muutaman kokeeksi. Mielestäni sopivat kokonaisuuteen oikein hyvin.
Tässä lopputulos. Vasemmanpuoleiset kaapit ovat jo saaneet uudet mustat vetimet, ostin Ikeasta vain muutaman kokeeksi. Mielestäni sopivat kokonaisuuteen oikein hyvin, joten täytyypä tehdä uusi reissu Ikeaan.
Ja tästähän se kaikki alkoi. Minä kun en käsin tiskaa ja  halusin astianpesukoneen! Siitäpä ajatus sitten lähti lentoon...
Ja tästähän se kaikki alkoi. Minä kun en käsin tiskaa ja halusin astianpesukoneen! Siitäpä ajatus sitten sai siivet… Vanha hella pääsi siskon lomakotiin.
Välillä täytyi käyttää voimakeinoja - ja saattoihan siinä jokunen voimasanakin kuulua. Vanhat tasot olivat todella lujasti kiinni.  Kuvassa irroitusta kovin ottein. Onneksi isännällä ei mene sormi suuhun.
Välillä täytyi käyttää voimakeinoja – ja saattoihan siinä jokunen voimasanakin kuulua. Vanhat tasot olivat todella lujasti kiinni. Irroituksessa piti ottaa kovat otteet käyttöön. Onneksi isännällä ei mene sormi suuhun.

Hyllykön tarina

Hankimme yhdessä isännän poikamiesboksin eteiseen kirjahyllyn vuonna 1979 (apua, onko siitä jo niin kauan!!). Lienee ollut Lundia-kopio, sillä aidoista sellaisista voimme siihen aikaan ja vastavalmistuneina vain uneksia. Vuonna 1983 mentiin naimisiin ja hyllykkö siirtyi rivarikotiimme keittiön astiakaapiksi. Se esitteli ylpeänä kaikki hartaasti ja vähän kerrallaan hankitut Pentikin astiat, häälahjaksi saadut Aalto-maljakot ja muut ihanuudet, joita en hennonut piilottaa kaappien perukoille.

Neljä vuotta myöhemmin hyllykkö matkasi muuttokuormassa Vaasasta Vantaalle ja löysi jälleen paikkansa keittiöstä, kunnes joutui pompöösin tammisen vitriinin tieltä varastoon unohtuen sinne vuosiksi. Seuraavassa muutossa se oli ”tavara, jota tarvitaan vain muutossa” ja vietiin nykyisen kotimme vintille odottelemaan parempia aikoja – kasattuna ja teipattuna nippuun.

Pari kuukautta sitten kiipesin pölyiselle vintille, kannoin hyllykön alas kuin vastalöydetyn aarteen, puhdistin siitä kahdenkymmenen vuoden tomut ja isäntä hioi pinnat sileäksi, kunnes parin päivän kuluttua se taas teipattiin kasaan ja laitettiin peräkärryyn yhdessä monen muun rakkaan huonekalun kanssa. Ja niin alkoi hyllykön matka kohti uutta kotia, jälleen 400 kilometriä pohjoisemmaksi.

Nyt – 35 vuoden jälkeen – hyllykkö kaipasi pientä ehostusta. Onneksi se oli jo alun perin puuvalmis, joten mitään massiivista hiontaa pinta ei tarvinnut. Metalliset osat ja pystypuiden sisäosien urat suihkutin matalla spray-maalilla. Lopullinen pintakäsittely sujui näpsäkästi helposti siveltävällä Tikkurilan uutuudella, mattamustalla Helmi-kalustemaalilla. Kertasively riitti.

Näyttää vahvasti siltä, että hyllykkö on jälleen päässyt arvoiselleen paikalle. Se seisoo nyt vapaa-ajan kotimme yläkerrassa lastattuna kirjoilla ja – Aalto-maljoilla. Näin sen silmissäni tuolla paikalla jo viime syksynä, ensi kertaa talossa kiinteistönvälittäjän kanssa käydessämme. Tässä siis eräs lomakotimme asukas – kaluste, jolla on tarina.

Putsattuna, puljattuna ja maalattuna
Putsattuna, puljattuna ja maalattuna

Musta hylly

Ehostus alkamassa. Metalliosat ja pystypuiden raot maalattu spray-maalilla.
Ehostus alkamassa. Metalliosat ja pystypuiden raot suihkaistu spray-maalilla.

Uusi vapaa-ajankoti

Olohuone 1
Tunnelmia lomakodin olohuoneesta

Kuluneena keväänä elämässämme alkoi aivan uusi ajanjakso, kun vappuna pääsimme muuttamaan uuteen vapaa-ajankotiin. No, ei se nyt sentään upouusi ole, vaan jo muutaman vuosikymmenen elämää nähnyt punainen ”käkikellotalo”. Edelliset asukkaat olivat sen itselleen rakentaneet ja hyvänä pitäneet. Vuodet ovat kuitenkin armottomia ja vaikka talo suhteellisen hyväkuntoinen onkin, löytyy pientä korjattavaa sieltä täältä.

Rankimmat remonttihommat jätämme suosiolla osaavien paikallisten ammattilaisten tehtäväksi, mutta kaltaisellemme tee-se-itse –tyypeille kyllä riittää tuunaamista siitä huolimatta. Isännällä pysyy käsissä työkalu kuin työkalu, enkä itsekään nyt ihan tumpeloksi tunnustaudu. Face-liftiä siis tiedossa, mutta ehdottomasti kuitenkin ajan kanssa ja hiljakseen edeten. Osa lomista kuluu varmasti remonttihaalareissa, joskin vakaasti yritämme myös nauttia hiljaisesta maalaiselämästä, kauniista järvestä ja eteläpohjalaisista maisemista – iloa ja turvallisuudentunnetta sukulaisten läheisyydestä myöskään unohtamatta.

Uuden lomakotimme sisustus tulee olemaan sekoitus perittyä, lainattua, vanhaa – uutta vain mahdollisimman vähän. Kalusteissa, kuten talossakin, saa näkyä eletty elämä ja jokaisella esineellä tulee olla tarina…

Tervetuloa tulevien juttujeni myötä kurkkaamaan lomakotiimme!