Alati uusiutuva näyttämö

Eräänä sateisena kesäloman keskiviikkona sattui Osuuskaupan lehtihyllystä käteeni uuden ”Asun”-sisustuslehden ensimmäinen numero. Tykästyin lehteen heti ensi lukemalta, sillä jo pääkirjoitus sopi yksiin ajatusteni kanssa. Päätoimittaja Ulla Koskinen kirjoittaa, että ”Sisustaminen ei ole suorittamista, vaan jatkuvasti arjessa mukana oleva elämäntapa käsitellä omaa ympäristöä välillä isosti, useimmiten kuitenkin hyvin pienin keinoin”.

Juuri näin! Aina ei tarvita isoja rahallisia satsauksia. Jo pelkällä kalusteiden paikkaa vaihtamalla saa kotiin uutta ilmettä. Jollekin on tärkeää, että sohva on samalla paikalla kun on aina ollut ja muutos on kauhistus. Jollekin taas tuottaa iloa nähdä koti alati uusiutuvana näyttämönä. Olen monesti pohtinut näiden kahden ihmistyypin eroja, mutta aivan varmasti molemmille koti on tärkeä paikka.

Omassa kodissamme huonekalut humpsahtavat huoneesta toiseen vähän väliä. ”Taas vähän möbleerasin”, kuten meillä sisarieni kesken on tapana sanoa. Kun jouduimme jokunen vuosi sitten etsimään paikat mieheni lapsuuskodista jääneille tavaroille, oli kaupunkikotimme hetken kuin ”kutvosen kaluste”. Eri aikakausien sohvat, elämää nähneet pöydät ja piirongit olivat suloisessa sekamelskassa ripoteltuina sinne tänne ja osaa oli viety maallekin. Iloitsen vieläkin siitä, että näistä ainoastaan yhden ”mummosohvan” jouduimme antamaan Kierrätyskeskukseen.

DSC02430 (2)

Tänä kesänä on aurinko paistanut säästeliäästi. Tai ainakin siltä tuntuu. Lomapuhteina olemme isännän kanssa poistaneet lomakodin olohuoneesta synkän paneeliverholaudan loisteputkivalaisimineen ja korvanneet sen valkoiseksi maalatulla sirommalla kotelolla, joka peittää katon rajassa kulkevat patteriputket. Huone valaistui kertaheitolla ja unohduinkin eräänä päivänä hetkeksi ihailemaan valon ja varjon leikkiä kalusteiden pinnoilla…

Työpisteeni olohuoneen nurkassa pölyineen päivineen... ja vanha kunnostuskärpäsen puremaa odottava klaffilipasto.
Työpisteeni olohuoneen nurkassa pölyineen päivineen… ja vanha kunnostuskärpäsen puremaa odottava klaffilipasto.

Kunhan saamme vielä uudet verhotangot paikalleen ja verhot ompelimosta, niin lomakodin kasvojenkohotus ja yksi ”oman ympäristön käsittely pienin keinoin” on taas tehty.

Mukavaa sateista heinäkuun torstaita ja viikonlopun odotusta!

Huonekalukaupan poistonurkasta pelastettu tuoli on kaunis kuin koru.
Huonekalukaupan poistonurkasta pelastettu tuoli on kaunis kuin koru.

DSC02451 (2)

Keittiöfiilistelyä maalla

Pikkuruinen retropannu hoitaa nykyisin teepannun virkaa.
Pikkuruinen retropannu hoitaa nykyisin teepannun virkaa.

Vuodenvaihteen pitkien pyhien aikana ehdittiin piipahtaa myös maalla. Ulkona joko pakkanen huiteli välillä -23 asteessa, vettä vihmoi tai lunta tuprutti taivaan täydeltä. Siispä pakollisia koiran ulkoilutuslenkkejä lukuunottamatta oli mukava keskittyä sisällä oleskeluun ja flunssasta toipumiseen. Ihanaa oli olla vain! Tai – ei nyt ihan. Työpisteeni virkaa hoiteleva vanha klaffipiironki siirtyi eteisestä olohuoneen puolelle ja olohuoneesta kannettiin lipasto eteiseen.
Päivä pitenee kukonaskeleen kerrallaan ja mitä enemmän kevättä kohden mennään, sitä kuumeisemmin täytyy miettiä mihin kohtaan taloa isken remppakynteni seuraavaksi. No jaa… totta puhuen minä suunnittelen ja kätevä isäntä toteuttaa. Keittiö rupeaa nyt olemaan pikku hiljaa mieluinen. Enää pientä fiilausta vailla…

Keittiö 1

Keittiö 2

Jossakin vaiheessa vaihdamme valkoisen jää-viileäkaapin rosteriseen jää-pakastinkaappiin.
Jossakin vaiheessa vaihdamme valkoisen jää-viileäkaapin rosteriseen jää-pakastinkaappiin.
Uudet tasot eivät nyt ihan istuneet vanhojen kaappien mitoitukseen, joten isännällä on tiedossa vielä näpertämistä.
Uudet tasot eivät nyt ihan istuneet vanhojen kaappien mitoitukseen, joten isännällä on tiedossa vielä näpertämistä.
Loppiaisaaton illallinen katettuna
Loppiaisaaton illallinen katettuna

Keittiöremppaa lomakodissa

Taloksi on asetuttu. Muutto osui sopivasti talvilomaviikkoon ja nyt sitten kesälomalla on tehty paikkoja oman näköiseksi. Joku sanoisi, että… vauhdilla. Keittiöön on asennettu astianpesukone ja uusi hella, liesituuletin, tiskiallas ja hana sekä korvattu vaaleat työtasot mustilla. Vanhat täyspuiset keittiökaapit kelpaavat vielä oikein hyvin. Täytyy sanoa, että muutos on häkellyttävä ja miellyttää. Ja kaikki loppujen lopuksi pienehköllä rahalla ja itse tehden.

Tässä lopputulos. Vasemmanpuoleiset kaapit ovat jo saaneet uudet mustat vetimet. Ostin Ikeasta vain muutaman kokeeksi. Mielestäni sopivat kokonaisuuteen oikein hyvin.
Tässä lopputulos. Vasemmanpuoleiset kaapit ovat jo saaneet uudet mustat vetimet, ostin Ikeasta vain muutaman kokeeksi. Mielestäni sopivat kokonaisuuteen oikein hyvin, joten täytyypä tehdä uusi reissu Ikeaan.
Ja tästähän se kaikki alkoi. Minä kun en käsin tiskaa ja  halusin astianpesukoneen! Siitäpä ajatus sitten lähti lentoon...
Ja tästähän se kaikki alkoi. Minä kun en käsin tiskaa ja halusin astianpesukoneen! Siitäpä ajatus sitten sai siivet… Vanha hella pääsi siskon lomakotiin.
Välillä täytyi käyttää voimakeinoja - ja saattoihan siinä jokunen voimasanakin kuulua. Vanhat tasot olivat todella lujasti kiinni.  Kuvassa irroitusta kovin ottein. Onneksi isännällä ei mene sormi suuhun.
Välillä täytyi käyttää voimakeinoja – ja saattoihan siinä jokunen voimasanakin kuulua. Vanhat tasot olivat todella lujasti kiinni. Irroituksessa piti ottaa kovat otteet käyttöön. Onneksi isännällä ei mene sormi suuhun.

Hyllykön tarina

Hankimme yhdessä isännän poikamiesboksin eteiseen kirjahyllyn vuonna 1979 (apua, onko siitä jo niin kauan!!). Lienee ollut Lundia-kopio, sillä aidoista sellaisista voimme siihen aikaan ja vastavalmistuneina vain uneksia. Vuonna 1983 mentiin naimisiin ja hyllykkö siirtyi rivarikotiimme keittiön astiakaapiksi. Se esitteli ylpeänä kaikki hartaasti ja vähän kerrallaan hankitut Pentikin astiat, häälahjaksi saadut Aalto-maljakot ja muut ihanuudet, joita en hennonut piilottaa kaappien perukoille.

Neljä vuotta myöhemmin hyllykkö matkasi muuttokuormassa Vaasasta Vantaalle ja löysi jälleen paikkansa keittiöstä, kunnes joutui pompöösin tammisen vitriinin tieltä varastoon unohtuen sinne vuosiksi. Seuraavassa muutossa se oli ”tavara, jota tarvitaan vain muutossa” ja vietiin nykyisen kotimme vintille odottelemaan parempia aikoja – kasattuna ja teipattuna nippuun.

Pari kuukautta sitten kiipesin pölyiselle vintille, kannoin hyllykön alas kuin vastalöydetyn aarteen, puhdistin siitä kahdenkymmenen vuoden tomut ja isäntä hioi pinnat sileäksi, kunnes parin päivän kuluttua se taas teipattiin kasaan ja laitettiin peräkärryyn yhdessä monen muun rakkaan huonekalun kanssa. Ja niin alkoi hyllykön matka kohti uutta kotia, jälleen 400 kilometriä pohjoisemmaksi.

Nyt – 35 vuoden jälkeen – hyllykkö kaipasi pientä ehostusta. Onneksi se oli jo alun perin puuvalmis, joten mitään massiivista hiontaa pinta ei tarvinnut. Metalliset osat ja pystypuiden sisäosien urat suihkutin matalla spray-maalilla. Lopullinen pintakäsittely sujui näpsäkästi helposti siveltävällä Tikkurilan uutuudella, mattamustalla Helmi-kalustemaalilla. Kertasively riitti.

Näyttää vahvasti siltä, että hyllykkö on jälleen päässyt arvoiselleen paikalle. Se seisoo nyt vapaa-ajan kotimme yläkerrassa lastattuna kirjoilla ja – Aalto-maljoilla. Näin sen silmissäni tuolla paikalla jo viime syksynä, ensi kertaa talossa kiinteistönvälittäjän kanssa käydessämme. Tässä siis eräs lomakotimme asukas – kaluste, jolla on tarina.

Putsattuna, puljattuna ja maalattuna
Putsattuna, puljattuna ja maalattuna

Musta hylly

Ehostus alkamassa. Metalliosat ja pystypuiden raot maalattu spray-maalilla.
Ehostus alkamassa. Metalliosat ja pystypuiden raot suihkaistu spray-maalilla.

Uusi vapaa-ajankoti

Olohuone 1
Tunnelmia lomakodin olohuoneesta

Kuluneena keväänä elämässämme alkoi aivan uusi ajanjakso, kun vappuna pääsimme muuttamaan uuteen vapaa-ajankotiin. No, ei se nyt sentään upouusi ole, vaan jo muutaman vuosikymmenen elämää nähnyt punainen ”käkikellotalo”. Edelliset asukkaat olivat sen itselleen rakentaneet ja hyvänä pitäneet. Vuodet ovat kuitenkin armottomia ja vaikka talo suhteellisen hyväkuntoinen onkin, löytyy pientä korjattavaa sieltä täältä.

Rankimmat remonttihommat jätämme suosiolla osaavien paikallisten ammattilaisten tehtäväksi, mutta kaltaisellemme tee-se-itse –tyypeille kyllä riittää tuunaamista siitä huolimatta. Isännällä pysyy käsissä työkalu kuin työkalu, enkä itsekään nyt ihan tumpeloksi tunnustaudu. Face-liftiä siis tiedossa, mutta ehdottomasti kuitenkin ajan kanssa ja hiljakseen edeten. Osa lomista kuluu varmasti remonttihaalareissa, joskin vakaasti yritämme myös nauttia hiljaisesta maalaiselämästä, kauniista järvestä ja eteläpohjalaisista maisemista – iloa ja turvallisuudentunnetta sukulaisten läheisyydestä myöskään unohtamatta.

Uuden lomakotimme sisustus tulee olemaan sekoitus perittyä, lainattua, vanhaa – uutta vain mahdollisimman vähän. Kalusteissa, kuten talossakin, saa näkyä eletty elämä ja jokaisella esineellä tulee olla tarina…

Tervetuloa tulevien juttujeni myötä kurkkaamaan lomakotiimme!