… on henkilökohtainen blogini, joka sisältää ajatuksia ja välähdyksiä elämästä, kodista, sisustuksesta, remontoinnista, tuunauksesta, puutarhasta ja koirista. Ja mitäpä se olisi elämä ilman hyvää ruokaa ja juomaa?
Onneksi meillä on vuodenajat! Käsillä on nyt niistä kaikkein värikkäin, sillä luonto maalaa kohta leveällä pensselillä keltaista, punaista, sinistä, vihreää ja loppuvuotta kohden tummentaa värit syvän ruskeaksi ja tuhanneksi harmaan sävyksi. Alkuvuosi on jään, kuulaiden sinisten ja häikäisevän valkoisen aika, kunnes kevät ja kesä kääräisevät maiseman heleän vihreään, taivaan siniseen ja valkoiseen. Kuluneena viikonloppuna vietettiin …
Onko nyt syksy? Ei kun kesä... vai sittenkin syksy? Luonto näytti olevan tänään vähän sekaisin lämmöstä - ja siinä samalla kai me ihmisetkin. Olihan aivan mielettömän upea päivä, saatiin siis hetkeksi kesä takaisin! Taatusti meni rikki lokakuun lämpöennätys, ainakin täällä Etelä-Pohjanmaalla mittarissa oli +20 astetta. Vielä riittää väriä luonnossa. Istuimme mökin terassilla siskon ja lankomiehen …
Vietettiin maalla pitkä viikonloppu. Isäntä meni sinne etätöihin jo edeltä ja minä junalla perästä keskiviikkoiltana. Olin sopinut pomon kanssa, että teen loppuviikon etänä ja näin oli mukavampaa, kun perjantai-iltana laittoi työläppärin kiinni, niin olikin saman tien jo mökillä 🙂 Ei tarvinnut istua pääkaupunkiseudun perjantairuuhkassa tai tehdä ostoksia täpötäydessä ruokakaupassa. Teimme kesälomalla isännän kanssa mökin terassiin …
Syksy. Ei sitä oikein usko todeksi vielä. Iltakahdeksalta kotiterassilla +23 astetta, vaikka syyskuu on kohta puolessa. Luonto pitää kiinni menneestä, mutta valmistautuu viisaasti tulevaan lepokauteen. Villiviini liiterin seinustalla on silminnähden nauttinut kesän paahteesta ja oliivipuukin viettänyt laatuaikaa patiolla ruukussaan.
Viikonloppu. Aamupuuro kaikessa rauhassa. Hellästi silitellen herättelin sohvalla kuorsaavan koiravanhuksen, oli aika lähteä lenkille. Makeasti haukotellen ja jäseniään venytellen se tuli hieromaan rähmät silmistä verkkareitteni lahkeisiin. Sitten katse suoraan silmiin, iloinen hännän heilautus ja menoksi… Oli aikaista ja kylä hiljainen. Tuskin ketään liikkeellä. Sumu roikkui vielä pelloilla, mutta väistyi hiljalleen – se tiesi aurinkoista päivää. …
Syyskuu on jo pitkällä. Aurinko painuu mailleen yhä aiemmin. Iltakahdeksalta on jo hämärää. Tuntuu siltä, että töistä kotiuduttua valoisaa aikaa riittää enää tovi ja varsinkin pilvisenä päivänä on oikein pidettävä kiirettä, että ulkona puutarhassa ehtii tehdä edes jotain. Kesä on mennyttä ja nyt on taas aika toivottaa tervetulleeksi syksy ja talvi. Meneillään on nyt mielestäni …
TUTTUA JA TURVALLISTA 