Vanhanajan lehtisalaatti

Pari vuotta sitten anoppini jäämistöä selvitellessä meni pesuveden mukana hyväntekeväisyyteen ihana, vanha keittokirja, joka sisälsi monta hyvää reseptiä. Yksi niistä oli vanhanajan lehtisalaatin ohje. Olisihan tuo varmaan löytynyt netistäkin oikealla hakusanalla, mutta siinäpä se – kuka olisi älynnyt tarkentaa hakua sanalla ”vanhanajan”?
Onneksi olen joskus liittynyt seuraamaan Pentti-Oskari Kankaan (rymättyläläisen Herrankukkaron kiireapulainen ja 7-Seinähullun viikonloppuisä jne. jne.) blogia ja sivustoa http://www.perjantairesepti.fi . Niinpä tuo salaatin ohje tupsahti eilen sähköpostiini kuin tilauksesta. Alla se siis sanasta sanaan sivustolta lainattuna:

Kulhollinen salaatinlehtiä
1 dl kuohukermaa
1 tl sinappia
1 tl sokeri
Ripaus suolaa
1 rkl etikkaa
2 kovaksi keitettyä kananmunaa
Huuhdo salaatinlehdet tarvittaessa, valuta ja revi. Vaahdota kermaa hiukan, mutta jätä se löysäksi. Sekoita joukkoon etikka, mausteet sekä kuoritut ja hienonnetut kananmunat. Kaada kastike salaatin päälle juuri ennen tarjoilua.

Kun nuorena tyttönä vierailin anoppilassa, oli pöydässä joka kerta tuota salaattia. Vaikka anoppini ei koskaan itse salaatteihin koskenut, oli sitä tehty aina varta vasten miniää varten. Vuosien varrella en saanut kirjoitetuksi muistiin ohjetta ja niin se ohje sitten unohtui pitkäksi aikaa jonnekin elämän pyörteisiin. Hyvät muistot anopista ja salaatista. Kiitos Pentti-Oskarin, nyt tuota salaattia tulee olemaan myös meidän pääsiäispöydässämme.

Tässä, niin kuin monessa muussakin asiassa, näyttää olevan koulukuntia: ohjeessa kananmunahakkelus sekoitetaan kermaan, anoppini lisäsi hakkeluksen koko komeuden päälle. Makuun tuolla ei varmastikaan liene vaikutusta.

Hauska yhteensattuma, sillä perjantaireseptistä vielä tietämättä, oli isäntä eilen jutellut puhelimessa lapsuudenystävänsä kanssa ja mistäpä muusta kun juuri tuosta salaatista! Siinä olivat raavaat miehet pohtineet keskenään mitä aineksia salaattiin aikanaan olivat äidit laittaneet. Yli 50 vuotta sitten pienten poikien päässä pyörivät aivan muut asiat kuin äitien salaattiohjeet.

Eilinen taisi olla nostalgian täyttämä, sillä isäntä ryhtyi muistelemaan myös oman anoppinsa bravuuria, läskisoosia. Sitä hän oli nuorena vävynä anoppilassa käynyt puuhellalta santsaamassa useampaan kertaan – vähän anteeksipyydellen. Äitini oli kyllä asiasta hyvillään – tie miehen sydämeen… jne. Läskisoosi tarjottiin meillä kotona aina keitettyjen perunoiden ja runsaan puolukkasurvoksen kera. Isännällä siis hyvät muistot anopistaan ja tämän läskisoosista, josta juttua lisää hieman tuonnempana…

Hyvää pääsiäisen aikaa!

Vanhanajan salaatti

Toisella yrittämällä näytti jo paljon paremmalta.
Toisella yrittämällä näytti jo paljon paremmalta.